Tänään tuli käveltyä, silkasta kulkemisen ilosta kuusi ja puoli tuntia, lukuunottamatta kolmea noin parinkymmenen minuutin istuskelu hetkeä.
Sirkka Turkka huudahtaa kesken runonluennan: ”Perkeles, lapsetkin täällä jo ampuvat ! ”. Reilun metrin päässä kun pamahtaa kuin joku olisi juuri laukaissut pistoolin, ja jokainen paikallaolija hätkähtää kauhistuneena. Niin nopeasti pelko ryhtyy elämään mielessä ja kehossa. Noin viisikymmentä istujaa kääntää katseensa ääntä kohti ja näemme onnettoman viisivuotiaan vetävän perässään haljennutta ilmapalloa. Turkka lukee runonsa loppuun ja kertoo koirastaan ja siitä ettei oikeastaan jaksa ajatella enää ihmisiä kun hänellä on nämä eläimet, aina joku luonaan.
Ystävästään Eeva-Liisasta kertoo Inkeri Kilpinen niin lämpimästi, että nenäliinoja kaivetaan taskuista ja kasseista. Kissat palvoivat Mannerta ja kulkivat hänen perässään kuin kissojen kuningattarelle kuuluukin. Lautaselle laitetun kaurapuuron joukkoon Manner lorottaa konjakkia ja luovuttuaan viettelijätär-kahvipannustaan, hän juo kahvin sijasta coca-colaan sekoitettua pikakahvia.
Voisin ryhtyä elämään eläinten parissa, niin rauhallisia
ja hillittyjä ne ovat –
pysähdyn ja katselen niitä pitkään ja hartaasti.
Ne eivät hermoile turhia, ruikuta olosuhteitaan,
ne eivät makaa valveilla, pimeässä syntejään itkien;
ne eivät keskustele kyllästyksiin saakka
velvollisuuksistaan Jumalaa kohtaan,
yksikään niistä ei ole tyytymätön; yhteenkään ei ole iskenyt järjetön
omistamisen vimma,
yksikään ei kumarra toistaan tai tuhansia vuosia sitten elänyttä
lajitoveriaan,
yksikään ei ole turhan tärkeä saati onneton.
Ne ovat todellisia sukulaissielujani ja sellaisiksi minä ne kelpuutan,
ne muistuttavat minua itsestäni, niiden olemuksessa on
minun tunnusmerkkini. (Walt Whitman: Laulu itsestäni, 32)
Anne Holt miltei tai melkein lupaa, että Hanne Wilhelmsen sarjansa ei jää tähän 1222:een (huomatkaa, että siinä on kaksi lukua tuon tuhatluvun lisäksi: 12 ja 22). Tulee ostettua 5-10 euron kirjoja pino ja tulee tavattua ystäviä. Eräs sanoo, että Turun kirjamessut ovat hänen kirjailijaystävänsä mielestä huomattavasti paremmat tunnelmaltaan kuin Helsingin messut, joihin kuulemma ei oikeastaan enää suostu menemään. Olen huono viihtymään oikein missään markkinoilla, mutta kun Kemiön suppilovahverot sulavat vatsassa ja jalkoja lepuutetaan kantapäät kattoa kohden, päivä tuntuu juuri sellaiselta helmeltä, jonka voi pujottaa siihen hyvien päivien helminauhaan.
lukupinossa on nyt lisäluettavaa
walt whitman: valitut runot, risto ahti: kymmenen käskyä, lewis carroll: fantasmagoria, maria peura: vedenalaiset, leena krohn: kotini on rioraa, quino: vanhoja mafaldoja ja susannah blake: 500 keittoa
Onnea uudelle Blogille
Preivi -sanasta tulee nuoruus mieleen. Sitä ei ole kuullut aikoihin. Hyvä nimi blogille!
kiitosta vaan. on tässä kyllä aika puuha, kommenttisikin oli jäänyt jonoon kun en ollut älynnyt säätää kommentointia oikein.
(vuodatuksen pohja on teknisesti niin paljon simppelimpi)
No voihan, minulta on jotenkin päässyt livahtamaan tieto, että 1222:ssa Hanne on palannut kirjalliselle maailmankartalle. Minä kun lakkasin lukemasta Holtin dekkareita sen jälkeen kun hän vaihtoi päähenkilöä. Vaikka ei se niin kamala rike ole, ovathan muutkin niin tehneet kuten vaikka Val McDermid – joka saavutti huippumenestyksen sen jälkeen. Voi olla markkinalaki tuokin.
Onnea uudelle blogille.
Kiertelin eilen kirjamessuja, mutta en malttanut pysähtyä kuuntelemaan ketään, en ostanut edes kirjoja.
Kahvit join.
Niin minullekin kävi, ei kiinnostanut Holtin uusi tyyppi, joka oli kaikkea muuta kuin kiinnostava.
Holt itse kertoi, että uusi kertomus vaati uuden hahmon kuten kirjoittavat ihmiset tietävät hahmolla on tarkoituksensa ja merkityksensä kerronnan kannalta. Hannen kohtalo siis jäi kirjailijalle itselleenkin auki ja avoimeksi, vaikka muistaakseni lehdestä silloin luin ettei hän välttämättä enää kirjoita yhtään Wilhelmsen kirjaa.
Kirjailijat itse väsyvät samaan tyyppiin, nopeammin kuin lukijat, ja onhan tämä yhdeksäs kirja hänestä. Mutta vaikutti siltä, että tulossa olisi tämänkin kirjan jälkeen vielä Wilhelmsen kirjoja.
En tiedä tästä uudesta maisemasta, nämä valmiit pohjat ja monet tekniset lisät eivät kauheasti innosta, mutta eiköhän tämä tästä johonkin suuntaan kehity, tämäkin. Vihko pohjan jos tännekin saisi, se miellyttäisi kovin.
Kas kun ei törmäty SusuP…;)
Onnea uudelle blogikodille
Turun kirjamessuista en tiedä, mutta onhan se niin, että mitä isommat markkinat, sitä persoonattomampaa ja tylsempää.
hirmu hulinaahan se oli turussakin. paljon ihmisiä. mutta ehkä puitteet ovat enemmän ihmisen kokoiset kuin helsingin markkinoilla, joissa en ole käynyt, mutta kuulopuheiden perusteella ahdasta on ja on miltei mahdotonta kuulla tai nähdä mitään.
Hesan messuilla kannattaa käydä torstaina tai perjantaina päivällä, jolloin siellä on koululaisia ja väljää.
(muuh. jos jaksaa koululaisia)
mutta varmaan hyvä vihje heille, jotka voivat ylipäätään to-pe päivällä mennä.