tinapilli 2
Tuiman kanssa soitellaan tänään musiikkia vihreältä saarelta.
1990-luvun alussa Dublinissa tehtiin kahden cd:n kokoelma (A Woman’s Heart 1&2), jossa laulaa ja musisoi noin parikymmentä irlantilaista naismuusikkoa. Löysin virtuaalisesta levyarkistosta, tuolla kokoelmallakin olevan kappaleen S o l i d G r o u n d, jonka tuossa kokoelmassa esittää Dolores Keane, tässä esityksessä mukana ovat myös Frances Black sekä Sharon Shannon.
Sharon Shannon on eräs tunnetuimpia perinteisen irlantilaisen musiikin esittäjiä. Tässä hän soittaa t i n a p i l l i ä. Soitin, jonka äänestä pidän ihan hulluna. Kappale B l a c k b i r d löytyy myös tuolta em. kokoelmalta Shannonin esittämänä.
No, olihan laitettava myös biisi, missä Shannon irrottelee erään 1980-luvun bändin kanssa. Iloisen irlantilaisen musiikin myötä:
H I L P E Ä T Ä K E V Ä Ä N J U H L A A !
Julkaistu 29.4.2009, in vihreän saaren musiikkia. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihin. 7 kommenttia.
Sharon Shannon on myös kuuluisa haitarin tai accordionin soittaja.
Minä sitten pidän Mike Scottin äänestä – tuo Waterboys-valinta oli kyllä sykähdytttävä, kiitos siitä
En kyllä meinannut tunnistaa Solid groundia, on niin erilaisempi tulkinta kuin levyllä. Mutta siellä on ihana Dolores
Mulla on muuten nuo Woman’s heart -levyt ja ne on tosi hyviä, suosittelen lämpimästi kaikille naislaulajien ystäville.
Niin ja tuon Shannon-jutun sinä tietysti tiesitkin
Ai, sullakin on noi Woman’s Heart- kokoelma. Eh, ei siellä nyt kahtakymmentä naista ole, kuten tuolla väitin, mutta se on hyvä kokoelma, josta voi jatkaa polkuaan tähän irkkumusiikkiin. Tuon kokoelman avullahan kerättiin myös varoja reumapotilaille, tehtiin siis hyväntekeväisyystyötä.
Solid Ground tuolla levyllä, jota vongutin 90-luvun alkupuolella aika monesti, on melko erikuulonen kun tällä videolla. Dolores Keanen ääni on itsessään hyvin väkevä – hän on. Täytyy myöntää, että tässä se on erilainen.
Sytin Shannonin musiikkiin tuon kokoelman kautta ja hän on niin hiton moninpuolinen muusikkona. Hänhän ei laula vaan soittaa “vaan”.
Se on vähän musiikissakin näin toisina hetkinä: ei tarvitse sanoja tai laulajia lainkaan. Senkin takia tykkään. Silkkaa musiikkia. Hienoa.
Se Mike Scott oli sitten sun äksyille oikea lääke …;)
Olipas reipasta meininkiä! Mielelläni isutuisin jossain Dublinilaisessa katukahvilassa tätä kuunnellen. Ainakin nyt!”
Jep! Vietin kuule yhdet syntymäpäivänikin “tässä vingutuksessa” – ja parhaimmat. Ever.
Kyllähän Waterboys ja Mike Scott Dublinersien ohella huitaisevat ärtsyt mielet huis helkkariin ja antavat tilalle iloisempaa oloa
vislaillaan ja lauletaan vaan