koko norsua ei voi syödä yhdellä kertaa

Katsoin kasvitieteellisen puutarhan pihalla kylmänkukkaa, joka on elänyt täällä jo ennen ihmisten asettumista tälle maapallonpuoliskolle. Sanoin vieressäni olevalle kanssakulkijalle, että ajattele nyt, tuo tuossa tietää maapallon (ihmiskunnankin) elämästä enemmän kuin me. Hän sanoi, omalla vakaalla ja toteavalla tavallaan: “joo, ihmiskunta on ollut täällä niin kovin vähän aikaa ja voihan se olla, että me katoamme myös enemmin kuin nämä.” Aivan hyvin voi olla niinkin. Kukapa meistä tuon voisi niin varmasti tietää.

Ihmisellä on omanlaisensa aivot, ja niiden kehityksen kerrotaan liittyneen siihen ihmiskunnan vaiheeseen kun ihminen ryhtyi metsästämään ja syömään lihaa. Kasveilla ei ole aivoja, ei sellaisia kuin ihmisellä. Mutta ne tietävät, jotakin sellaista mitä ihminen ei tiedä, jotakin mihin homo sapiensin tajunta ei ehkä riitäkään. Eläimetkin tietävät ja tuntevat, niillä on myös tietoisuus, vaikka niiden aivot ovat huomattavasti pienemmät kuin ihmisellä.

Kun ihminen käyttäytyy eläimellisesti, hän ei itse asiassa käyttäydy ”eläimellisesti” vaan toimii epäinhimillisesti. Jokainen tajuaa hyvin, mitä tapahtuu lapselle, jolle ei kehity minuutta tai ympäristö vaurioittaa häntä niin pahoin, että tuo vasta muotoutuva ja kehittyvä minuus rikotaan. Tietoinen mieli, tietoisuus on mahdollista vain jos sinulla on aivot, ja kun aivotoiminta loppuu, tietoisuutesi katoaa. Aivot eivät ole vain köntti lihaa luukuoressa vaan tavattoman hieno järjestelmä, systeemi, joka säätelee kaikkea sitä, mikä erottaa ihmisen eläimestä tai kasveista.

Aivojen kummallakin puoliskolla on omat tehtävänsä ja niitä yhdistää silta: aivokurkiainen, jonka avulla erilaiset havainnot, tieto ja kokemus siirtyvät puolelta toiselle. Älylliset toiminnot ovat vain yksi asia, jota tämä hieno systeemi hoitaa. Howard Gardner on luonut moniälykkyysteorian, jonka mukaan äly on huomattavasti moniulotteisempi asia kuin siitä on tähän asti totuttu ajattelemaan. Hienointa tuossa teoriassa minusta on, että se ottaa myös huomioon intra- ja interpsyykkisen älykkyyden, koska niiden taitojen avulla ihminen kykenee ymmärtämään lajitovereitaan sekä kykenee realistiseen itsearviointiin. Ymmärtää senkin  ettei ”tyhmiä” oikeastaan ole olemassakaan.

Aivot (tai älykään) eivät ole siis vain pelkkä tietovarasto, kirjahylly tai tietokoneen muistiin verrattavissa oleva mekaaninen laite. Aivot eivät ole kone, ja ennen muuta ne eivät kestä mitä tahansa. Ne voivat myös ”ylikuumeta” ja haitata kehitystämme ihmisenä sekä surkastuttaa sosiaalisten taitojemme ja tunne-elämämme kehittymistä.

KITI MÜLLER kirjoitti aiheesta HS:n sunnuntaidebatissa 14.12.2008, ja totesi muun muassa kuinka vaarallista liian suuri ärsyketulva on aivojen toiminnalle ja sitä myöten myös ihmiselle itselleen. Rauhoittumista, aloillaan olemista kannattaa harjoittaa ahkerasti. Aivot siis kannattaa laittaa aika-ajoin ”hyllylle” tai ”narikkaan”. Joten voimme olla kiitollisia kaikille heille, jotka antavat aivojemme levätä ja kaikelle sellaiselle toiminnalle, kulttuurillekin, joka antaa aivojemme levätä. Bloggailu on minulle enimmäkseen tuota lepoa ja maleksimistakin, joten kiitos levollisille blogeille, jotka eivät ota aivoon – olematta lainkaan aivottomia.

Miksi näitä mietin? 

No, sain Lepikseltä aivot (this blog has a brain), josta kiitokset. Välttääkseni liian suurta ärsyketulvaa, seuraan säännöllisesti vain kohtuullista määrää blogeja, ja lahjoitan nyt ainoastaan yhdet aivot eteenpäin. Ojennan ne Tuimalle, koska hän ymmärtää kaaosteorian paikkansapitävyyden, ja aivan käytännössä – eikä se ole ihan pikku juttu se. Muut bloggarit voivat ottaa tästä mukaansa, mikäli tuntevat tarvetta vara-aivoihin. Ja koska tiedän, että lukijoissani on myös heitä, joilla ei ole blogia ja olen heistä kiitollinen, ojennan myös  lukijoilleni aivot tekstillä : this reader have a brain.

Joten olkaapa hyvä kaikki mahdolliset ja mahdottomat: tässä aivot – varmuuden vuoksi, jos vaikka omat sattuisivat joskus kiehumaan liikaa. Ojentakaa eteenpäin jollekin, jonnekin tai joillekuille.