kinokuusio 1
Olen tehnyt listaa niistä elokuvista, jotka ovat itselleni erityisen tärkeitä, Tuiman pyytämänä. Listaaminen tuntui vaikealta, joten päätin ryhmitellä erityiseni kinokuusioihin. Tässä ensimmäisessä kuusiossa ovat elokuvat, joihin liitän runouden, sellaisena kuin se tajunnassani on. Lisäksi Wim Wendersin elokuvassa on Handken runo Song of Childhood, Orlando perustuu Virginia Woolfin romaaniin, muut ovat runouden lailla hienovireisen tarkasti kertovia kuvallisia sinfonioita. Niiden kuvallinen maailma on samanaikaisesti loputon sekä rajallinen. Jokainen näistä elokuvista on ollut katsojatajunnassani kokemus, joka pysyy muistissa, ja jotka olen katsonut useaan kertaan.
Elokuvat ovat näkemisjärjestyksessä; ensimmäinen vuosiluku kertoo elokuvan valmistumisvuoden ja toinen vuoden jolloin näin elokuvan ensi kerran. Kinokuusioita tulee vielä lisää.
Andrei Tarkovski: Peili (Zerkalo, 1975/1976)
Carlos Saura: Korppi sylissä (Cría cuervos, 1976/1980)
Wim Wenders: Berliinin taivaan alla (Der Himmel über Berlin,1987/1992)
Sally Potter: Orlando (1992/1993)
Krzysztof Kieślowski: Kolme väriä (1993-94/1994-95)
Pirjo Honkasalo: Melancholian 3 huonetta (2004/2004)
Julkaistu 14.5.2009, in elokuva. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihin. 4 kommenttia.
Peili ei ole koskaan avautunut minulle, ehkä pitäisi yrittää katsoa se uudestaan, edellisestä kerrasta on niin monta vuosikymmentä.
Korppi sylissä oli vaikuttava elokuvakokemus.
Berliinin taivaan alla jäi hieman hämäräksi, tavallaan se oli ihan hyvä, mutta sitten siinä oli jotain, jok ei kolahtanut, sekin pitäisi katsoa uudestaan.
Orlandoa en kai ole nähnyt.
Kolme väriä ei purrut minuun. Kovasti yritin, kun niitä kehuttiin ja ne on leffoja, jotka kuuluu olla nähnyt, mutta tajunnassa ei tapahtunut mitään järisyttävää (jos siellä nyt koskaan mitään sen kummempaa tapahtuu).
Honkasaloa en ole nähnyt.
Mielenkiintoisia tällaiset listat, pitäisi ryhdistäytyä ja miettiä omaa, mutta se tulee kyllä olemaan vaikeaa, niin kuin sinäkin totesit.
Kyllä siellä sun tajunnassasi vaikuttaa tapahtuvan monenlaista
Nämä kaikki ovat tässä sixpäkissä sellaisia “taide-elokuvia”, kai, en tiedä oikein muutakaan sanaa. Näistä joko vaikuttuu tai sitten ne jäävät hämäriksi, ei siinä mitään.
Kun ammoin nuoruudenystävyyksien kanssa käytiin katsomassa tuo Peili, olin kai ainoa joka oli vaikuttunut, mutten kyennyt ollenkaan kertomaan, että miksi. Enkä osaa oikein vieläkään. Ja kaverit tuumasivat, että “joo, sopii taudinkuvaan”.
Berliinin taivaan allakin on vähän sellainen elokuva, ettei siitä oikein osaa ihan heti (tai koskaan) sanoa yhtään mitään, ja silti jotenkin vaan tykkäsin siitä. Kolmesta väristä pidin, ehkä enemmän kuitenkin Kymmenestä käskystä (Degalog) ja nekin laitan johonkin sixpäkkiin.
Orlando on hienosti tehty elokuva, saattaisit tykätä. Honkasalo kannattaa käydä katsomassa isolta kankaalta, jos vaan voi. Se on hyvin vakava, ja ajankohtainen: lasten kohtalo sodissa ja väkivallan keskellä.
Listojen teko on osoittautunut vaikeaksi, etenkin ellei pidä listoista. Tämmöisinä pikku-pakkauksina nämä voi saada edes jonkunmoisiin kasoihin. Odotellaan kiinnostuneena listaasi tai leffahyllyäsi tms.
Apua, mä ole edes nähnyt näitä kaikkia! Hyvä tapa laittaa elokuvia järjestykseen, temaattisina sarjoina.
Kieslowskin trilogia miellyttää kovasti, pidän paljon myös hänen Decathlon-sarjastaan. Tarkovskin Peiliä en ole varmaan nähnyt, mutta Solaris on kyllä vaikuttava, sen loppu saa minut nyyhkimään (myönnän, kuulostaa hassulta, ehkä).
Joskus tein elokuvalistan, mutta tälä tavalla jaoteltuna voisin kyllä yrittää uutta. Odotan mielenkiinnolla seuraavaa kuusikkoasi.
Hei vaan Tuima, joo tämä oli ainoa mahdollinen tapa ryhtyä järjestelemään näitä leffamuistoja – ryhmittelemällä niitä jotenkin. Ei se ole ollenkaan hassua, että Tarkovskin elokuvaa katsoessa itkee. Sain tuon Peilin dvd:nä lahjana ystävältäni, joka tiesi minun kaivanneen sitä. Ja kun vuosien päästä katsoin sitä, itkin. Solaris on myös vaikuttava, tuo Peili nyt pääsi tähän boksiin kun sen olen uudelleenkatsonut ihan taannoin.
Lisää on tulossa…