olut kirkastaa elämän ?
Tuiman kanssa soitellaan vihreän saaren musiikkia.
Juominenko pelkästään pahasta?
Luen parhaillaan Claes Anderssonin kirjaa Jokainen sydämeni lyönti, ja ajattelen, että ehkä hänkin on jonkunsortin keltti ja kapinallinen. Hän kertoo kirjassaan kuinka hänen ikätoverinsa ja monet kolleegansa ja ystävänsä ovat panneet jo monot nurkkaan, mutta hän se vaan elää, vaikka on dokannutkin toisinaan. Ja aika paljon.
Irlantilaiset ovat juomiskulttuurissaan melkolailla samankaltaisia kuin monet suomalaiset ja juomalaulut ovat sen mukaisia rallatuksia. Vähän toista kuin jos ranskalainen tai saksalainen tai italialainen kallistaa viinilasinsa. Irlantilaiset käsittävät mistä juomisessa on kyse. Myös sen ikävistä ja traagisista puolista.
Seitsemän päivää humalassa, se on jo aikalailla, ja siitä kertoo TÄSSÄ Dubliners uransa alussa vuonna 1968. Heillähän on yhteytensä James Joyceen erään kappaleen myötä, jota melko moni irlantilainen rakastaa tai inhoaa omalla tavallaan: Finnegan’s Wake.
Don’t tell Mama, se on se amerikkalaisista viihdeohjelmista rantautunut käsitys ettei äideille kannata puhua. Kyllä kuulkaas kannattaa, uskokaa vaan ! Aika monista asioista, vaikka yhtä monista kannattaa myös vaieta. Dublinersin pojat uskoivat äidille uskoutumisen taikaan jo kauan sitten. Kauan sitten? Kuinka kauan on kauan?
Ja nämä naiset vaikuttavat uskovan samaan rytmiin ja meininkiin: TELL ME MA
I’ll tell me ma when I go home
The boys won’t leave the girls alone
They pull my hair & stole my comb
But that’s all right till I get home…
Kuva: Wikipedia
Julkaistu 7.10.2009, in vihreän saaren musiikkia. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihin. 7 kommenttia.
Viisasten juoma, minä liian tyhmä sellaiseen
Juu, vesi on parasta kirkasta.
Mutta irlantilaiset tekevät ja juovat maailman parasta olutta ja wihiskyä.
OLipa mainiot valinnat – leidit laittoivat kyllä Dublinersien herroille hyvin kampoihin
Pidin kovatsi, mutta Finnegans Wake pitää tulla kuuntelemaan toisella kertaa. Minulla olisi tarjolla merenneito 
Kiitos kun muistutit!
Joko olet ehtinyt tutustumaan Herta Mülleriin?
No niin, kommenttisi katoaminenkin selvisi, Tuima.
Yritin etsiä jotakin sellaisia biisejä jotka vähän kertoisivat irlantilaisesta pubielämästä, kun siellä käytyäni tuntui siltä, että pubielämällä oli ihan oma erityinen tarkoituksensa ihmisten välisessä kanssakäymisessä.
Ari, en ole kuule ehtinyt mutta annoitpa hyvä muistutuksen mielenkiintoisesta kirjailijasta jonka tuotanto on minulle täysin tuntematon.
Aika vanhoja teoksia on suomennettu:
Suomennetut teokset
* Matala maa, alkuteos: Niederungen, suom. Raija Jänicke. Tammi, 1989
* Ihminen on iso fasaani : kertomus, alkuteos: Mensch ist ein grosser Fasan auf der Welt, suom. Raija Jänicke. Tammi, 1990
* Sydäneläin, alkuteos: Herztier, suom. Raija Jänicke. Tammi, 1996
Wau. Kiitoksia