pisarassa on paljon vettä
Uusi vuosikymmen on hyvä aloittaa runoilla ! Esittelen Ari Kokkosen runoteoksen jonka sain joulunpyhien jälkeen. Se on omakustanne ja julkaistu BoD:n kautta.
Ari Kokkosen runot ovat kiteytyneitä aforistisia siruja ja mietelmiä joista osa on julkaistu aiemmin hänen blogissaan. Kiteyttämisen kyky ja samalla avarat lauseet ovat runoutta. Arilla ne ovat toteavan kysyviäkin kuten runossa Kartta: Kuka haluaisi harhailla / kartta kädessään? Hän käyttää myös taitavasti vastakohtia: Kirkkaus on aina sokeuttavaa, silmät eivät kestä pimeyttäkään. Kaikki runot eivät mielestäni olisi kaivanneet otsikkoa, etenkään silloin kun runo itse kertoo sen mistä on kyse. Kun on kyse surusta, runolle ei tarvitse antaa nimeä Suru, se välittyy kyllä, itse tekstistä.
Hauskimpia ovat kokoelman loppupuolella olevat sanojen merkityksillä leikkivät lorumaiset runot. Kuten tämä:
Matti ja muut
Kun Matti on kukkarossa,
Visaa ja Ottoa ei paljon naurata.
Mieleni tekevi Lainan luokse,
Emmin, eikä Kaino päästänyt.
Tyyni lohdutti minua antaen Lahjan,
pian Ilona ryntäsi ovesta, Helli ja Halasi.
Oiva oli iltani, Lempi tuli yöllä,
Aamu herätteli Varmasti,
Säteen katsoessa ikkunasta.
Puhun mielelläni omakustanteiden ja kaikenlaisten pienjulkaisujen puolesta. Niitä on tehty aina ja tehdään vastakin, pienkustantamot ovat julkaisseet klassikohyllyynkin myöhemmin nostettuja kirjoja. Runoutta tarvitaan aina, ja kaikenlaista runoutta. Sekin elää lukijoissaan kuten muukin kirjallisuus, sitä kannattaa lukea paljon. Ari Kokkosen Runoja voit tilata TÄÄLTÄ. (tosin marmatan kamalasti: postituskulut ovat sikamaiset !)
Julkaistu 1.1.2010, in kirjat, runous. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihin. 21 kommenttia.
Wau. kiitos Hirlii. Hienosti syvennetty.
Joku ehkä haluasikin harhailla mieluiten kartta kädessä
. Kiinnostavilta vaikuttavat runot, pitänee tutustua, blogissa niitä olenkin jo lukenut.
Onnea Arille ja kirjalle!
Ole hyvä Ari
Sen jonkun pitää sitten tehdä runo siitä
– runotorstaissa niitä on myös ollut, joten on se hyvä “hautomo”.
Joo, mua ilahduttaa aina erityisesti silloin, kun joku Runotorstaihin osallistunut julkaisee kirjan. Niitä voi myös mainostaa siellä, jos vain kirjan julkaisseet asiasta ilmoittavat. Paljonhan on usein kiinni siitä, haluaako paljastaa nimensä eli yhdistää kirjan kannessa ja blogissa olevat nimet.
Niin, Arin kokoelmasta muistin siellä olleen niistä muutaman ainakin. Se olisi hälle hyvä markkinapaikka, toivottavasti lukee tämän.
Runotorstai on ollut todella hyvä hautomo, ei täällä niin paljon näitä runosivustoja ole, tai sitten en ole löytänyt.
Runotorstailla on kuitenkin kirjan synnyttämisessä ollut merkittävä osuus kommenttien ja palautteen myötä, kiitos!
Eleanor Vatsa,
hauska uusi nimi sinulla ! Tuo BoD on nerokas, ja nimenomaan ekologinen, kun yhtään turhaa kirjaa ei paineta, ainoastaan tilausten mukaan. Se tietää vain hyvää metsille ja puille.
Omakustanne on ollut hirmu hankalaa ja kallista ennen näitä digitaalipainoja ettei ehkä siksi ole ollut niin suosittu, pienkustantamoja on ollut ties kuinka kauan. Kuinka kauan? En tiedä, mutta paljon niitä on ollut. Virginia Woolfkin miehensä kanssa perusti yhden, ja kirjailijan työnsä ohessa latoi kirjaimia käsin. Melkomoista hommaa.
Näin pienellä kielialueella on minusta vain hyvä että julkaistaan myös omakustanteita, eikä siitä ehkä suuren suurta hämmennystä julkaisukentälle synny. Hyviä julkaisuja siellä on, ei pelkää “harrastelua” lainkaan kaikki. Aikaa myöten on mielenkiintoista kyllä nähdä mitä se synnyttää. Kuulin että jollakin suomalaisella kustannustalolla olisi joku samansuuntainen “omakustanne” palvelukin olemassa, en tiedä onko ja kenellä.
Digitaaliseen painotekniikkaan perustuvia bod-kustantamoja – siis ihan oikeita kustantamoja eli ei omakustannukseen perustuvia – on ainakin ntamo, poEsia, Kirja kerrallaan ja Ankkuri. muitakin lienee. Runoushan onkin jo melkein kokonaan siirtynyt näiden kustantamojen heiniksi kun isot kustantamot eivät enää juurikaan kustanna runoutta kun se myy niin huonosti. Eli siinä mielessä runouden kentällä digitaalinen painatustekniikka on merkinnyt viime vuosina aika isoakin vallankumousta. Harrastamisella en toki tarkoita huonoa tasoa – päin vastoin; bodeilta tulee näinä päivinä kaikista mielenkiintoisin runous. Tarkoitan sitä, että on yhä enemmän ihmisiä, jotka voivat kirjoittaa ja julkaista ja harrastaa runoutta, ja kutsua itseään runoilijoiksi ilman että se on heidän varsinainen “ammattinsa”. Ei siis ole mitään virallisia ja “oikeita” runoilijoita ja sitten “harrastelijarunoilijoita” vaan kaikki voivat olla tasa-arvoisesti vain runoilijoita. Se on sitten ihan asia erikseen kuinka hyvää tai huonoa runoutta tällaisessa tilanteessa syntyy (oma näkemykseni on että skaala laajenee molemmissa päissä).
Kiitos Eleanor tärkeistä tiedoista, En ollut näistä kuullutkaan. Kävin vilkaisemassa ja suurin osa vaatii käsiksen. Jossain oli hintoja 9-10e kappale 50-100 sivuisesta painotuotteesta. Bod on näistä selvemmin antanut infoa kuinka voi tehdä ja mitä maksaa.
Saakin olla tarkkana tässä, myös tietenkin niitä oikeita kustantamoja on, siis niitä joissa valikoidaan ja kustannustoimitetaan ja toimitaan kuten kustantamo. Omakustantaja joutuu hoitamaan sitten itsekseen tuon kaiken.
Olin mukana joskus tuossa 1990-luvulla yhdistyksessä joka harjoitti kustannustoimintaakin, ainakin jonkun aikaa. Ja runoutta saatiin sillätavoin kansien väliin ihan mukavasti.
Digitaalinen painotekniikka on, kuten sanoit, mullistanut tämän kirjallisuuden lajin julkaisemisen. Runous pitää kielen hengissä ja elävänä, siksi se on aika ikävää että suuret kustannustalot eivät näe sen merkitystä. Ei runous koskaan ole ollut mikään suuri bisnes, ehkä sen onneksi, kuka ties.
Runouden pitäisi saada kasvaa ja rehottaa hieman villeissä olosuhteissa, liian hyvin hoidetut ja partakoneenterällä leikatut nurmikot eivät anna kaikelle kasvillisuudelle riittävästi elintilaa. Rikkaruohojakin kun on monenlaisia, jotkut ovat hyvinkin tarpeellisia. Mieluummin siis villi puutarha kuin kasvimyrkyillä tuhottu ahdas tilkku, jossa kukkii vain muutama koristekasvi.
Kirja kerrallaan-kustantamolla on sekä omakustannepalvelu että kustantamopuoli, joka lienee keskittynyt näytelmiin, jos olen oikein käsittänyt. ntamo ja poEsia ovat kustantamoja, jotka toimivat kuten kustantamot yleensä, eli sinne lähetetään käsis ja se joko otetaan kustannusohjelmaan tai ei oteta. Niillä ei ole omakustannepalvelua. Ero perinteisiin kustantamoihin on vain painotekniikassa. (Puhun siis Bod (Book on demand/kirja kerrallaan)-kustantamoista yleensä ja on se on erotettava BoD-nimellä toimivasta omakustannepalvelua tarjoavasta julkaisijasta.)
Hyviä tarkennuksia, kiitos.
Hirlii, samaa mieltä että runouden pitäisi saada rehottaa hieman villeissä olosuhteissa. Runoushan kuolee jos se parturoidaan liian siistiksi ja sliipatuksi.
Mielenkiintoinen aihe täällä…tekee mieli osallistua! Hyvään runouteen voi mielestäni ennakkoluuloton lukija törmätä mitä yllätyksellisimmässä paikoissa: blogeissa, videoissa, ruutuvihoissa, betoniseinissä, jameissa ja runoilloissa, suurten ja pienten kustantamojen runokirjoissa, omakustanteissa, lehdissä, jne. Hyvä runo kapinoi mieluummin kuin apinoi, eikä koskaan voi tietää, mistä ja millä tavoin se murtautuu moneen kertaan aseteltujen suojamuurien ja vallitusten läpi ja puhkeaa kapinalliseen kukkaansa ja juuri tämä runouden sisäsyntyinen ominaisuus tekee siitä niin pirun mielenkiintoista. Ugh!
Mielenkiinnolla luin arviosi Arin kirjasta. Luulen, että pitäisin siitä itsekin. Täytyykin merkitä nimi muistiin. Ja keskustelu täällä kommenteissa oli myös antoisaa luettavaa.
Uutuutena kaikki Runotorstain runot löytyvät nyt yhdeltä sivulta:
http://www.mtimagine.com/runoja/runoja.html
Ai niin. piti vielä sanomani, että täytyy toki meikäläisenkin tutustua noihin Arin runoihin vielä tarkemmin. Mielenkiintoisilta vaikuttavat!
Kiitos Oopee, sinäpä sen sanoiksi puitkin. Runoudella on tärkeä tehtävänsä ihan arjessamekin sekä kielen uudistajana ja muokkaajana. Eräänä syksynä kuljin töihin rakennustyömaan ohi. Suoja-aitaan olivat kuoululaiset ja opiskelijat saaneet maalata ja kirjoittaa. Aitaan ilmestyi koko syksyn ajan uusia runoja. Sitten se purettiin kun työmaa lähti. Siellä oli jotain aivan hirmu vaikuttavia tekstejä. Mieluummin runoja kaduvarsilla kuin mainoksia tai lööppejä.
Elegia, kannattaa tutustua.
Muistutan itsekin, että että runotorstaissa esillä olleet tekstini löytyvät omilta sivuiltaan: http://likat.wordpress.com/
Ja eräästä katukirjailijuuden lajista kertoo Anita Konkka:
http://akonkka.blogspot.com/2009/12/katukirjailija-dize.html