ootko käyny irlannissa?
Lisdoonvarna?
Missäs se on ?
Irlannissa.
Minkälainen paikka se on?
Siitä kertoo irlantilaisaskentillaan laulava Christy Moore laulussaan: L i s d o o n v a r n a (Lios Dúin Bhearna, meaning “Enclosure at the Fort by the Gap”). Videon loppupuolella hän kertoo vähän myös kappaleesta, ja sen soittamisesta. Hän jammailee tässä Declan Sinnott’n ja Donal Lunny’n kanssa.
Irlantilaisilla on paljon juomalauluja, hyvää olutta sekä viskiä, hurjia juomajuttuja ja kohtalaisen reipas ote juomiseen. Kuullostaako tutulta? Juomisesta seuraa usein ankara krapula. Ja tietenkin sillekin on oma laulunsa: Delirium Tremens. Olisikohan tämä sitten irlantilaisversio Juice Leskisen Viidennestätoistayöstä? Meininki ei ole kuitenkaan samalla lailla raateleva vaan pikemminkin riehakkaan iloinen. Ja mikä meininki yleisöllä onkaan !
*******
Tuimalla on myös tarjolla musiikkia vihreältä saarelta, käykääpä kuuntelemassa, valinnat onkin tehty aika hauskasti.
Julkaistu 12.5.2010, in vihreän saaren musiikkia. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihin. 6 kommenttia.
Ihana Christy Moore
– mikä karisma. Olsi kyllä ollut hauska nähdä hänen ilmeensä, kun hän esitti tuota Delirium Tremensiä…
Yritin miettiä onko montakaan iloista kotimaista krapula-laulua. Joku kai, mutta enpä just nyt muista ainuttakaan.
Christy on niin symppis, ja tuo aksenti on kans niin mainio. Olisi ollu hauska nähdä hänen naamansa tätä laulaessa, siellä saattaa youtubessa olla kyllä, mutten jaksanut kaivaa.
Ei niitä taida olla, suomalaisia iloisisa krapulalauluja, ei ainakaan näin hauskoja. Epuilla on se: “….huomenta Bee onko pääsi kipee…” – mikä ihme sen laulun nimi onkaan, mutta se on vähän ilosempi krapulalaulu.
En ole mutta haluaisin käydä kuvaamassa hienoja Irlantilaisia maisemia.
Pidä unelmaasi yllä, Ari, siellä on kuvauksellisia maisemia.
Olen käynyt ja nimen omaan Mr. Mooren innoittamana. Vaellellut siellä sun täällä saaren eteläosia. Liian lyhyen aikaa sain siellä viettää ja mielelläni menisin vielä toisenkin kerran.
On maita, paikkoja ja paikkakuntia jotka on halunnut nähdä, ja jonne on halunnut matkustaa. Kotimaahan palattua on ollut vähän onnellisempi. Sitten on niitä paikkoja, joissa kokee olevansa jollakin selittämättömällä tavalla kotonaan. Kotiinpaluu on tuntunut siltä kuin hylkäisi läheisimpänsä. Irlanti on minulle jäkimmäinen.