talven merkit

Talvi on ollut toistaiseksi lumeton muttei valoton. Ihmisiä. Ovia jotka aukeavat jotka avataan jotka eivät ole lukossa, ja joita ei tarvitse tiirikoida auki.  Onneksi suurin osa ihmisistä yhä elää näin toistensa kanssa.

Kuinkas se meni? Samaan virtaan et astu toiste. Ei sitä koskaan astukaan, virta ei ole koskaan sama, ei edes  ihminen joka virrassa meloo. Tai ui. Tai sukeltaa. Tai kelluu kelluntapuvussa. Tai ihan miten vaan. Uimahallissa on kirkas valo ja ilta jää ulkopuolelle kuin reikäinen musta takki. Kirkas turkoosi vesi tuntuu alkuun kylmältä, mutta hetken päästä on lämmin ja seuraavan hetken päästä hiki, ja kun astuu uimahallin pihalle voi katsella pieniä reikiä taivaalla.

Valmistaudutaan näyttelyn avajaisiin. Kuvia voi katsella vain kaksi viikkoa joten käykää katsomassa jos satutte ohi kulkemaan tai olemaan lähettyvillä (Turun pääkirjasto). Teoksia katsellessa voi matkata sinne minne mieli kuljettaa.

Työvoimatoimistossa meni eräs aamupäivä, ensin kaksi ja puolituntia penkillä ja sitten puolisen tuntia huoneessa jossa ilmastointiputkesta kuului hiljaista naksuntaa. Istuin aulassa vierekkäin ihmisen kanssa joka muistutti iloista valasta jonka selässä olisi voinut matkata melkein minne tahansa. Tunsin oloni delfiiniksi. Oli iloiset jutut ja unohdin ajankulun. Luultavasti iloinen valaskin unohti. Kun virkailija aloitti sanomalla, että no, olet joutunut vähän odottelemaan, hymyilin vain. Mitäs tässä, vastasin, aika ei minulta ole loppumassa vaikka rahat ovatkin. Pyöritin takin taskussa polkupyörän lamppua, lähetin valomerkkejä tuntemattomuuteen.

Satoi jäävettä kun juoksin metroasemalle. Lompakossa on uusia kortteja uusiin kirjastoihin. Kirjastot, ne ovat ikivanhoja kuin kirjat joiden kansi on jo niin hapero että kirjaa on pideltävä käsissään kuin paperinohutta vanhaa posliinia joka voi särkyä vain yhdestä puhalluksesta. Miljoona kirjaa muuttaa taas, kuulin sanottavan yhtenä päivänä. Uusiin tiloihin. Tilat ja ihmiset vaihtuvat, mutta kirjat eivät muutu, niiden sanat pysyvät aina sellaisina kuin ne on painettu. Kukahan tätä kirjaa luki ennen minua? Keiden kaikkien luona se on käynyt? Älä lue tätä kirjaa. Sellainenkin kirja on kirjoitettu. Amaryllis kasvattaa lehtiään, kaksi vihreää kieltä jäävät huoneeseen kun lähden. Palaan viikon päästä kuiskaan niille.

Tämän talven merkit. Ne ovat tässä.

~ ~~~~~~~~ ~~ ~~~ ~~ ~~ ~~ ~~ ~ ~ ~~~~~~ ~~ ~~ ~~~~~~ ~~~~~ ~~ ~~ ~~ ~~ ~~ ~~ ~~ ~~

RUNOTORSTAISSA: Talven merkit