kaamoksen sinisyys

On yhteisöllisyyttä joka lämmittää kun kaamoksen sinisyys ei.

Lepiksen käynnistämä kuvataideproggis etenee, ja kuvat työstyvät ilta illan jälkeen hienosti. Ei voisi käyttää aikaansa paremmin !  Vaiheisen alkukuva oli jo alunperin vahva ja vaikuttava,  ja Lepis lienee tehnyt siitä jo yhden välitallennuksenkin tulevaan näyttelyyn. Olin seitsemäs joka sai kuvan eteensä. Tässä palanen työstä jota katselin kauan (koko työstä ehkä noin viidennes, koko työtä ei näytetä vielä).

… sekä se pieni lisäykseni.

keskiäkäisille ponikyytiä

Tarvitsen Naishuumoria. Siis naisten tekemää huumoria naisille. Sitä osaavat harvat niin hyvin että se jaksaa naurattaa niin että olkaniveletkin paukkuvat. Televisiossa pyöri aikoinaan brittisarja Ponille kyytiä (Smack the Pony), ja ensimmäinen  tuotantokausi on ainakin yhden kerran tullut jo uusintana, mutta esitysaika oli niin hävyttömän myöhään etten jaksanut silloin pysyä hereillä. Sketsisarja on kolmen englantilaisen naiskoomikon: Fiona Allenin, Doon Mackichanin ja Sally Phillipsin vetämä (tiedoksi heille jotka eivät ole koskaan katsoneet sitä).

Näitä puolen tunnin sketsisessioita saa myös DVD:nä, ja niitä on tullut hankittua kolmen tuotantokauden verran. I can’t live without them:

Katsokaapa vaikka: Että kuinka olla Feminiini ja yrittää löytää sen mukainen vaatetus ? Lapsenvahdinkin palveluihin joutuu joskus turvautumaan. Entä haluaisitko tavata heitä: ROZ, tai URBAN MILKWOMAN – ja muitakin seuraa etsiviä naisia esiteltiin tuossa naishuumorin parhaimmistoa -sarjassa.

Tänään löytyi eteisen lattialta punainen kirjekuori. Olin voittanut arvonnassa jonka SusuPetal järjesti.

Ja kuoren sisällä oli pienikirja joka oli riemastuttava. Keskiäkäisiä Hajatelmia, Susu Petalin sarjiksia joita voi myös käydä lukemassa hänen blogistaan.

Kiitoksia Susu ! Ilahduin Paljosti. Ai käänt liiiv if living is witaut juu, nou ai käänt liiiv….

marraskuu, ohoi !

Nyt alkoi marraskuun selätys. Neljä viikkoa on jo syöty kalaöljykapseleita ja ystävän kehotuksesta hankin tänään myös kirkasvalolampun. Jopa tuntuikin kirkkaalta, sen valo. Kaiken lisäksi olen liittynyt Marraskuulaisiin, jotka puuhaavat kummia kuvien kanssa yhdessä. Lepiksen ohjeiden mukaan, jotka roikkuvat nyt tietokoneen vieressä. Lopputulos nähdään myöhemmin, tervetuloa sitten katsomaan ! Lähdin mukaan tällä  kuvalla, josta tässä vain osa.  

Hoover jatkoi ensimmäisenä kuvaa. Sen löytää TÄÄLTÄ. Siis tämä on tosiaankin hirmu hauska 11 tekijän yhteisproggis.

tänään on se päivä !

Ja olkoon se joka päivä, tämä tämän päivän teema.

Pieni ympäristöjuttu:
Isäni oli mökillään silloin kun Tzernobylin ydinvoimala räjähti, mökki oli noin 85 km länteen Helsingistä. Hän oli omissa ulkohommissa ja kertoi, että hänen kasvojaan kummasti kuumotti ja että hänellä oli ollut outo olo illallakin. Uutisen ydinvoimalan räjähtämisestä hän kuuli monta päivää myöhemmin (me kaikki suomalaiset, koska asiasta ei tiedotettu). Tänään kuulin radiosta, että Olkiluodon ydinvoimalassa ei ole annettu hitsareille edes kunnon ohjeita siitä, että miten jotkut saumat pitäisi hitsata.  STUK (Säteilyturvakeskus) puuttui havaittuihin puutteisiin, koska putkistohitsaukset liittyivät järjestelmään, joka jäähdyttää laitoksella turvallisuuden kannalta merkittäviä laitteita. HS uutisoi NÄIN.

Ja mitäpä tästä tulisi ajatella ?

Olen mukana tällä pikkujutullani VAIHEISEN kanssa samassa globaalissa bloggari -liikkeessä: Blog Action Day.

kakkua olkaa hyvä !

Vuosi sitten lokakuussa siirsin blogini Vuodatuksesta tänne WP:n alustalle, koska tätä ei ainakaan Alma Media omista.

Bloginpito on antanut enemmän kuin ottanut tai vaatinut. Koko touhu alkoi varsin verkkaisesti Vuodatuksessa. Kulunut vuosi on tuonut tullessaan uusia asoita, kuten sunnuntaiklassikot, joka on parasta mitä pieni asiastaan kiinnostunut porukka saa syntymään yhdessä.

Alkuperäinen ajatukseni oli (ja on edelleenkin) ettei tämän touhun tule olla taakka, vaan sellaista että siitä nauttii. Sisältönä on ollut pääasiassa kirjat ja kirjallisuus ja myös musiikki ja elokuvatkin. Tie vie. Eikä tiestä tiedä mihin vie. Mitään julkaisupakkomiellettä ei ole, eikä pomoa tai työnantajaa. Luen säännöllisesti silloin kun jaksan sekä muilta toimiltani kerkeän niitä blogeja joiden sanottava kiinnostaa minua.  Sitä lukee minkä jaksaa ja haluaa ja valitsee, jätän lukematta ne kirjat ja katsomatta ne televisio-ohjelmatkin, jotka eivät kiinnosta tai anna muuta kuin paksusuolen kouristelua.

Kuulin viime keväänä eräässä seminaarissa, että erään (liekö sisäasiain-) ministeriön mukaan suomalaisia blogeja olisi jo noin reilu puolimiljoonaa, ja kaikenaikaa syntyy uusia. Enemmän siis jo kuin Helsingissä on asukkaita.

 Olemmeko muuhun Eurooppaan tai maailmanlaajuisesti jotenkin poikkeavia tässä suhteessa, onko tämä jokin erityinen kansallinen piirre, sitä ei kai kukaan tiedä, mutta tuon tiedon valossa vähintään joka kymmenes suomalainen ylläpitää blogia. Joskus muinoin (noin viisitoista vuotta sitten) kuulin kerrottavan, että joka kymmenes suomalainen kirjoittaa enemmän tai vähemmän vakavissaan: ammatikseen, puoliammattilaisena, harrastuksekseen tms. Sitä pidettiin miltei kansallisena erityispiirteenä.

Ehkä bloginpitoakin  pidetään eräänä päivä suomalais-kansallisena erityispiirteenä. Blogi on julkisuutta sekä julkisuudessa oloa, kirjoittaja tuo julkiseen tilaan sen minkä tuo. Ja käyttää juuri sen verran aikaansa kuin voi ja haluaa.  Joillekin bloginpito on ympärivuorokautista on-line oloa. Itse kuulun heihin joille tämä on enemmänkin sivupolku tai juonne kuin täyspäiväinen homma.

 Ja sitten on se lukijan ilo ja vastuu. Voi valita lukemansa, ja senkin miten lukemaansa lukee. Verkkomaailmassa on omat monttunsa, se synnyttää myös monenlaisia lieve- tai sivuilmiöitä, ja ne ovat usein samoja lieveilmiöitä joita nyt on muutenkin elämässä. Ihmiset loukkaavat ja loukkaantuvat, tulkitsevat kanssaihmisiään väärin ja vetävät vääriä johtopäätöksiä, ovat harhaanjohdettavissa ja hyvin rajallisia ymmärryskykynsä kanssa. Ja niin, toisia on vaivattomampaa käsittää kuin toisia.

Vuosi on hirveän lyhyt aika blogille. Katsoin tilastoja.

Yhteen vuoteen on mahtunut paljon kävijöitä, piipahtajia ja lukijoita.
Tässä koko vuosi kuukausittain:

Ja tässä viikottain (viikot 11-40):

Keskimäärin kävijöitä on päivässä 60-80 ja keskimääräinen aika jonka lukija on sivuilla oli yli 5,5 minuuttia. Se tarkoittaa, että moni lukija lukee muutakin kuin vain otsikon. Suosituimmat artikkelit listaus kiinnosti itseäni eniten. Tässä kymmenen kärjessä, kun otetaan pois sivut: Kirjoittaja ja 12-kuvaa.

TOP TEN
1. valeikkunoiden illuusiot  
2. riippumatto
3. aavistus  
4. kun putket jäätyvät papin perheessä
5. vedenkeittokehotus
6. iltatee  
7. ensimmäinen lause
8. lohikäärmeen kieli
9. tinapilli2  
10. sunnuntai klassikko

================

11. aistein avoimin
12. woodstock
13. ei hullumpi juttu
14. puutarhajuhlat
15. suuri hiljaisuus
16. valkoiset talot
17. kieli on kulkuneuvo
18. kylpyammeessa
19. yellow
20. alku, aika ja aine

Tuntuu mukavalta, että näiden kahdenkymmenen joukossa on runojani ja proosarunojani. Musiikkijuttuja on viisi, niistä yksi on irkkumusaa ja loput sunnuntaiklassikkoja. Kirjallisuusjutuista eniten on käyty lukemassa Kirsti Ellilän Pappia kyydissä ja Leena Krohin Valeikkunoiden illuusiot teoksista kirjoittamiani kirja-arvioita.

Iloisin ja kiitollisin sitä kuitenkin on mukavista kommentoijista sekä siitä suuresta joukosta hiljaisia lukijoita.

Olkaa hyvät kakkua ja kahvia ! 

Ensimmäinen juttuni tasan vuosi sitten kertoi kirjamessuista, jonne menen tänäänkin. Illansuussa palaan, ja ehkäpä kakkuakin on vielä jäljellä.

Ja vielä:  laitan grammariin soimaan sunnuntaiklassikkon Anu Kaipaisen muistolle. Se on elokuvasta ‘Kreivi’ vuodelta 1971, ohjaajana oli Peter von Bagh. Biisi jonka elinkaaresta tuli pidempi kuin ehkä aluksi kukaan osasi arvatakaan. Nuoruustango, säveltäjänä Kaj Chydenius ja sanoittajana Aune (Anu) Kaipainen. Muita sunnuntaiklassikoita löydät TÄÄLTÄ.