Kieli ja ajattelu kulkevat käsi kädessä. Kieli välittää kulttuuriperimässä olevia arvoja ja asenteita. Yleiskielessä ne eivät tule niin helposti näkyviin kuin murteissa ja murreympäristöissä. Ja kuta lähempää asioita kuulee ja tarkastelee tulevat saman murrealueen erilaiset vivahteetkin esille. Minulla on vaikeuksia erottaa puheen perusteella lietolaista turkulaisesta tai loimaalaisesta, en tee eroa sisäsaaristolaisen ulkosaaristolaisen välillä – vielä. Mutta Turussa eläessäni pintaan on noussut se, jota olen saanut verenperintönä. Isoäitini kävi täällä koulunsa ja muutti täältä nuorena aikuisena 1920-luvun loppupuolella etelä-pohjanmaalle töiden perässä.
Olen oppinut tuntemaan kaksi hyvin erilaista kulttuuriympäristöä vanhempieni ja isovanhempieni sekä sukuperimän kautta. Vanhemmistani toinen on syntyjään etelä-pohjanmaalta. Sitä kautta on tullut tutuksi tietynlainen tulokulma asioihin ja tietty huumori. Se pysyy aivan yhtä lujasti kuin himakaupunkini stadi, jossa olen toisen polven helsinkiläisiä. Juuristoani pitkin kulkee neste, jonka tähden asioita katselee joskus vähän vinosti yksien mielestä, toiset taas tajuavat puolesta lauseesta että on kyse elämänasenteesta, luonteenlaadusta ja juuristosta, jota ei voi kiskoa irti eikä muuttaa. Isoisoisoäitini eli jo etelä-pohjanmaalla ja hänen pojantyttärensä perheineen sekä pojantyttärentytär sekä pojantyttärentyttärentyär (minä) vain välillä.
Antti Tuurin ja Orvokki Aution romaanit ovat olleet kirjallista juurihoitoa, on hyvä että murteella ja murrealueista kirjoitetaan, koska murteilla ilmaistaan paljon enemmän. Murteet ovat sydämenkieltä. Jopa sarjakuvissa. Kiroilevan siilin sijoitin heti, ilman muuta, etelä-pohjanmaalle (Milla Paloniemi on Jalasjärveltä kotoisin).
Härmäläisistä (Kauhavan länsipuolisko) on miltei jokaisella suomalaisella jonkinlainen mielikuva. Hämäläissyntyinen Timo Mäkelä teki 1980-luvulla sarjakuvaa Häjyt, jonka kielestä tehtiin jonkinmoinen pohjalainen yleismurre, joka on sekoitus eri pohjalaismurteista. Siinä menetettiin tietenkin monia vivahteita, mutta myös samalla saatiin aikaiseksi jonkunlainen yleiskieli, jota mahdollisimman moni suomalainen ymmärtää. Mäkelän sarjakuva ilmestyi aikoinaan useissa suomalaisissa sanomalehdissä.
Lainasin kirjastosta Mäkelän sarjakuvista tehdyn kokoelman Häjyt (Arktinen banaani, 2007) kun teen tässä lähtöä niihin maisemiin. Nauroin monelle jutulle siinä, elämänasenne välittyy, vaikka murre on hieman epämääräistä. Pari lainausta tuosta teoksesta. Nämä eivät sitten sovi ihan kaikille.
SYNTI
KUOLEMA
APUA AHISTUKSEEN
OFELIAKSI EN RUPIA
Ja mistäpä tuon tietää, vaikka matkalla tulisi vastaan nämä hevipunkkarit avoautollansa.
Viimeisimmät kommentit