Rakastan kevättä ja alkukesää enemmän kuin keskikesää. Kevät ei kestä täällä Turussa neljännesvuotta, kuten eräässä teekkarilaulussa lauletaan, vaan vain neljänneskuukauden. Jos jotain, niin kevään hidasta tuloa kaipaa täällä asuessaan. Helsingissä kesän tuloa pidättelee avomeri, täällä kesä rynnistää kynnyksen yli muutamassa päivässä ja äkkiä vihreän sävyt alkavat muuttua yhdeksi ja samaksi, päivä päivältä tummenevammaksi vihreäksi. Alkukesällä luonto on täynnä satoja vihreän sävyjä, sireenit kukkivat, ja polkupyöräretkellä kukkivien puiden ja pensaiden tuoksut humahtavat päähän rajummin kuin mikään muu päihdytin. Päihtyä voi myös kirjoista.
Kirjarakkaudestaan kertoi Kirsti tuossa taannoin ja siellä puin sanoiksi sen, mitä ajattelen kirjallisuudesta, kirjoista ja lukemisesta. Jotkut kirjat ovat erityisiä lukijalleen, tavalla johon markkinamaailman jumalien ei pitäisi niin röyhkeästi tunkeutua kuin ne tänä päivänä tunkeutuvat.
Kun olin lapsi ja nuori kirjoja tuntui olevan paljon maailmassa, hirveän paljon. Eikä niiden määrä ole mitenkään vähentynyt, päinvastoin. Yhden ihmisiän aikana ei ehdi lukea kuin ne, jotka ovat ja tuntuvat välttämättömiltä. Ovat sellaisia, jotka jopa muuttavat elämämme toiseksi, joista voimme sanoa myöhemmin, että oli aika ennen ja tuli aika sen jälkeen. Jokaiselle tulee eteen joku, muutama korkeintaan uskoisin, joka muodostuu tärkeäksi.
Luemme samoja kirjoja, samoja sanoja ja lauseita, mutta havaitsemme eriasioita. Merkitykset syntyvät lukijan ja tekstin kohdatessa, ne syntyvät lukijassa ja lukija synnyttää siten kirjan aina uudelleen henkiin. Tämän ymmärtää hyvin silloin kun lukee kirjan uudestaan, joskus vasta vuosien päästä. Luetun tulkinta syntyy aina tulkitsijassa, samasta kirjasta syntyykin siten useita erilaisia tulkintoja, koska sitä on kirjallisuus, kirjoitettu teksti, se löytää erilaisen kaikupohjan eri lukijoissa. Se kokee monta syntymää ja synnyttäjää sekä ehkä joitain murhayrityksiäkin.
Markkinat ja media määräävät ja määrittelevät sekä vaikuttavat lukuvalintoihimme ja sen arvotuksiin kuitenkin melkoisesti. Ne, joista ei kirjoiteta kulttuuripalstoilla suurin kirjaimin, eivät ole välttämättä huonoa kirjallisuutta vaan vaiettua tai unohdettua. Tai sitten niitä ei ole käännetty sille kielelle, jolla voisimme niitä lukea. Onneksi on heitä, jotka kääntävät. Viimeksi ilahduin tästä.
Turun Radiossa (Yle) haastateltiin Finlandia kirjallisuuspalkintolautakunnan vetäjää, professori Liisa Steinby’tä.
- Yhteiskunnassa on tapahtunut suuri muutos, jossa talouselämä ja markkinavoimat määräävät tavallisen ihmisen elämää ennen kokemattomalla tavalla. Näyttää siltä, että poliitikot ovat etääntyneet siitä, mitä tämä talouselämän edellyttämä työn tehostaminen vaatii ihmisiltä. Mitä tämä kaikki ihmisten kannalta merkitsee? Odotan, että kirjallisuus kuvaisi tätä ihmisläheisellä ja syvällisellä tavalla, hän sanoo. Lisäksi hän toteaa, että kesällä kannattaa lukea kirjoja, joita todella haluaa lukea.
Niitä kirjoja kannattaa lukea, jotka todella haluaa lukea. Mietin parhaillaan niitä kirjoja, jotka tänä kesänä haluan lukea, ehkäpä luen myös jonkun uudelleen. Lukijaa kaipaavia kirjoja löytyy kirjastojen poistohyllyistä ja divareista hirveät määrät. Luuhailen usein poistohyllyjen luona tai divareissa. Sattuman johdatuksesta olen löytänyt tälläkin tavalla erinomaista lukemista. Myös blogeista olen löytänyt tieni sellaisten kirjojen luo, joista ei puhuta juuri missään. Tai kirjakaupoista, jotka eivät kuulu kirjakauppaketjuihin vaan täyttävät hyllynsä omilla periaatteillaan kuten täällä.
Turussa on tarkoitus nyt sulkea päiväkoteja, kouluja ja kirjastoja sekä terveysasemia, kertoi tämän päivän lehti. Hyvinvointi ei ole eräiden mielestä mitenkään tarpeellista, joten myös se kannattaa taloudenpitoon vedoten lopettaa. Säästösyihin vedoten niin tapahtuu muuallakin tässä maassa. Kuluttaminen sensijaan on, pääministerinkin mielestä. Mitä tämä kaikki ihmisten kannalta merkitsee? Toivottavasti se kammottavin tulevaisuusvisio ei toteudu koskaan, että meillä ei enää olisi kirjastoja tai että meille annettaisiin luettavaksi vain niitä kirjoja, jotka ovat jokaisen kirjakaupan tiskillä päällimmäisinä, koska sen on valinnut Raati. Se tuntuisi samalta kuin se tasaisen raskas keskikesän vihreä, jolloin kaikki on yhdenväristä ja yhdenlaista.
Viimeisimmät kommentit