sika hyvä juttu

 

Elämässä on ihmeellisiä asioita.  Joskus niistä jopa kerrotaan lehdissä. Tänään lehdessä oli UUTINEN eräästä paimiolaisesta possusta, joka ei halua olla sikamainen vaan koiramainen. Olen tavannut koiramaisia kissoja ja kissamaisia koiria, laulavia koiria ja monintavoin ihmismäisiä eläinkunnan edustajia sekä eläimellisesti käyttäytyviä ihmisiäkin. Lentäviä lehmiä en ole nähnyt enkä kotipihalla haukkuvaa sikaa. Mutta uskottava se nyt on: elämä on ihmeellisempää kuin osaamme aina edes kuvitella.

bussipysäkillä

Varhain aamulla ikkunoissa jäistä hyhmää, lumiaurat työntävät taas lunta ja liityn niihin varhaisherännäisiin jotka aloittavat viikkonsa uimahallissa. Kävellessä lumi tarttuu lahkeisiin. Olen tullut jostain kaukaa, tähän kaupunkiin, itseäni vasten ja vastaan.

Aina on niitä, jotka tietävät tarkkaan kuinka juuri toisten tulisi elää ja askeleensa asettaa. Niin paljon verbaalista yleishölynpölyä, silkkaa lörpöttelyä ja kiemurtelevia lauseita sekä itsestäänselvyyksien pinoja, lauseita joista kaikki ilma on ollut jo aikoja sitten poissa. Mustien merkkien rivistöt ovat kuin nahistuneet ilmapallot, jotka pyörivät vapun jälkeen vielä monta viikkoa bussipysäkin katoksen takana tuulen mukana, ihan yksinään.

Eräänä aamuna ne on siivottu pois ja bussipysäkin takana, siinä mihin asfaltti päättyy, kukkii kevään ensimmäiset leskenlehdet. Ja koko kadun leveydeltä on keltaista valoa.

aavistus

Jokirannassa naakka, tepasteli siinä kuin kanttori vapaapäivänään. Käänteli päätään ja katseli kevään tuloa, kuullosteli taivasta. Kiurut ovat jo matkalla tänne pohjoiseen ja sitten: västäräkistä vähäsen, pääskysestä ei päivääkään. Osa nääntyy matkalla, mutta yksikään ei käänny takaisin. Niin kovin ne tänne kaipaavat, niin paljon meitä rakastavat.

palaamassa

Se ei ole palannut, se on jäänyt sinne kauas; sytyttää tulta uuniin ja istuu talossa paksun pimeän ympäröimänä. Kuuntelee yhä hiljaisuutta ja vanhojen hirsien natinaa.

Aamulla ihmettelin, että mitenkä tuo täysikupillinen kahvia nyt tuossa on, tiskipöydällä jäähtyneenä. Keitinkö minä muka jo kahvia? Uimahallissa vedessä juostessani törmäsin altaan reunaan kun hetkeen en tajunnut lainkaan, että olen uimahallissa. Menin ystävän luo syömään ja ihmettelin ääneen ettei aamulla tullut lehteä. Hän kertoi, että tämän päivän lehdessä oli ollut artikkeli toriparkista ja keskustasta, muistin lukeneeni sen. Siis olin ennen uimahalliin lähtöäni lukenut tämän päivän lehteä, mutta olin unohtanut sen, kuten olin unohtanut juoda kahvin, jonka keitin. Koko mennyt viikko on tuntunut oudolta.

Illalla tuli mieleeni tarina tiibettiläismunkeista, jotka matkustaessaan pitkiä matkoja, nousevat välillä junasta pois ja istuvat asemalla odottamassa sieluaan. Ehkä minunkin olisi pitänyt tehdä niin, ja jos on kolme viikkoa lomalla pitäisi ainakin viikko olla ihan aloillaan ja odottaa.

Huomenna sinun täytyy kyllä jo palata, kuiskasin, en selviä ilman sinua.

neljän euron matka

 

Helmikuussa, kuusikymmentäviisi vuotta sitten, eräs äiti Helsingissä pakenee kolmivuotiaiden kaksostensa kanssa kerrostalon pommisuojaan kun kaupungin yli vyöryy kolmen pommituksen aikana 2000 pommikonetta ja 2500 kiloa pommeja pudotetaan Helsinkiin sekä sen laitamille. Seuraavana vuonna Dserden hävitetään likipitäen maan tasalle, samalla pommimäärällä. Ihmisuhrien määrää ei vieläkään tiedetä, mutta joidenkin lähteiden mukaan kaksisataatuhatta ihmistä kuolee. Helsinki jää vain pystyyn kolmen hyökkäyksen jälkeen eikä kuolleitakaan ole kuin parisataa.

Kun pommitukset lakkaavat ja pommisuojasta pääsee taas kadulle, lähtee kahden kolmivuotiaan äiti katsomaan onko koti tallella. Kodista ei ole paljonkaan jäljellä, kerrostalo on kärsinyt pahoin. Hän pääsee kuitenkin keräämään joitain tavaroita ja ottaa mukaansa myös rahapuun. Viherkasvin, joka elää kanssani ja jonka sain pari vuotta sitten toiselta sota-ajan kaksosista. Ihmisen ja kasvin yhteyttä ei täysin tunneta, mutta sillä on nykytiedon mukaan, vahvistavia ja voimallisia seurauksia ihmisen olemassaololle.

Toivottavasti myös heille, joiden päälle tänään putoavat pommit, ajattelin heitä lummelammikon reunalla.

Lummelammessa kupli, hiljainen siritys ja isot vihreät lehdet olivat kuin unta. Lumpeiden lehdet ovat keskikokoisen ihmisen kokoisia, että pienikokoisempi olisi voinut jo reilusti purjehtia niiden päällä. Keinotekoisesti tuotettu luonnonvalo ja trooppiset olosuhteet saavat kävijän kuin kävijän kokemaan ihmeitä. Neljän euron trooppinen matka tammikuussa on mahdollista, ja hyvässä seurassa se on vielä tuplasti hauskempaa. Ainakin seuraavissa kaupungeissa on kasvitieteellinen puutarha: helsinki, joensuu, jyväskylä, kuopio, pietarsaari, oulu, rauma, savonlinna ja turku.

 Niissä paikoissa voi tavata uusia ja varsin verrattomia, ainutkertaisia ystäviä.