mitä lukisin ?

 

Rakastan kevättä ja alkukesää enemmän kuin keskikesää. Kevät ei kestä täällä Turussa neljännesvuotta, kuten eräässä teekkarilaulussa lauletaan, vaan vain neljänneskuukauden. Jos jotain, niin kevään hidasta tuloa kaipaa täällä asuessaan. Helsingissä kesän tuloa pidättelee avomeri, täällä kesä rynnistää kynnyksen yli muutamassa päivässä ja äkkiä vihreän sävyt alkavat muuttua yhdeksi ja samaksi, päivä päivältä tummenevammaksi vihreäksi. Alkukesällä luonto on täynnä satoja vihreän sävyjä, sireenit kukkivat,  ja polkupyöräretkellä kukkivien puiden ja pensaiden tuoksut humahtavat päähän rajummin kuin mikään muu päihdytin. Päihtyä voi myös kirjoista.

Kirjarakkaudestaan kertoi Kirsti tuossa taannoin ja siellä puin sanoiksi sen, mitä ajattelen kirjallisuudesta, kirjoista ja lukemisesta. Jotkut kirjat ovat erityisiä lukijalleen, tavalla johon markkinamaailman jumalien ei pitäisi niin röyhkeästi tunkeutua kuin ne tänä päivänä tunkeutuvat.

Kun olin lapsi ja nuori kirjoja tuntui olevan paljon maailmassa, hirveän paljon. Eikä niiden määrä ole mitenkään vähentynyt, päinvastoin. Yhden ihmisiän aikana ei ehdi lukea kuin ne, jotka ovat ja tuntuvat välttämättömiltä. Ovat sellaisia, jotka jopa muuttavat elämämme toiseksi, joista voimme sanoa myöhemmin, että oli aika ennen ja tuli aika sen jälkeen. Jokaiselle tulee eteen joku, muutama korkeintaan uskoisin, joka muodostuu tärkeäksi.

Luemme samoja kirjoja, samoja sanoja ja lauseita, mutta havaitsemme eriasioita. Merkitykset syntyvät lukijan ja tekstin kohdatessa, ne syntyvät lukijassa ja lukija synnyttää siten kirjan aina uudelleen henkiin. Tämän ymmärtää hyvin silloin kun lukee kirjan uudestaan, joskus vasta vuosien päästä. Luetun tulkinta syntyy aina tulkitsijassa, samasta kirjasta syntyykin siten useita erilaisia tulkintoja, koska sitä on kirjallisuus, kirjoitettu teksti, se löytää erilaisen kaikupohjan eri lukijoissa. Se kokee monta syntymää ja synnyttäjää sekä ehkä joitain murhayrityksiäkin.

Markkinat ja media määräävät ja määrittelevät sekä vaikuttavat lukuvalintoihimme ja sen arvotuksiin kuitenkin melkoisesti. Ne, joista ei kirjoiteta kulttuuripalstoilla suurin kirjaimin, eivät ole välttämättä huonoa kirjallisuutta vaan vaiettua tai unohdettua.  Tai sitten niitä ei ole käännetty sille kielelle, jolla voisimme niitä lukea. Onneksi on heitä, jotka kääntävät. Viimeksi ilahduin tästä.

Turun Radiossa (Yle) haastateltiin Finlandia kirjallisuuspalkintolautakunnan vetäjää, professori Liisa Steinby’tä.

- Yhteiskunnassa on tapahtunut suuri muutos, jossa talouselämä ja markkinavoimat määräävät tavallisen ihmisen elämää ennen kokemattomalla tavalla. Näyttää siltä, että poliitikot ovat etääntyneet siitä, mitä tämä talouselämän edellyttämä työn tehostaminen vaatii ihmisiltä. Mitä tämä kaikki ihmisten kannalta merkitsee? Odotan, että kirjallisuus kuvaisi tätä ihmisläheisellä ja syvällisellä tavalla, hän sanoo. Lisäksi hän toteaa, että kesällä kannattaa lukea kirjoja, joita todella haluaa lukea.

Niitä kirjoja kannattaa lukea, jotka todella haluaa lukea. Mietin parhaillaan niitä kirjoja, jotka tänä kesänä haluan lukea, ehkäpä luen myös jonkun uudelleen. Lukijaa kaipaavia kirjoja löytyy kirjastojen poistohyllyistä ja divareista hirveät määrät. Luuhailen usein poistohyllyjen luona tai divareissa. Sattuman johdatuksesta olen löytänyt tälläkin tavalla erinomaista lukemista. Myös blogeista olen löytänyt tieni sellaisten kirjojen luo, joista ei puhuta juuri missään. Tai kirjakaupoista, jotka eivät kuulu kirjakauppaketjuihin vaan täyttävät hyllynsä omilla periaatteillaan kuten täällä.

Turussa on tarkoitus nyt sulkea päiväkoteja, kouluja ja kirjastoja sekä terveysasemia, kertoi tämän päivän lehti. Hyvinvointi ei ole eräiden mielestä mitenkään tarpeellista, joten myös se kannattaa taloudenpitoon vedoten lopettaa. Säästösyihin vedoten niin tapahtuu muuallakin tässä maassa. Kuluttaminen sensijaan on, pääministerinkin mielestä. Mitä tämä kaikki ihmisten kannalta merkitsee? Toivottavasti se kammottavin tulevaisuusvisio ei toteudu koskaan, että meillä ei enää olisi kirjastoja tai että meille annettaisiin luettavaksi vain niitä kirjoja, jotka ovat jokaisen kirjakaupan tiskillä päällimmäisinä, koska sen on valinnut Raati. Se tuntuisi samalta kuin se tasaisen raskas keskikesän vihreä, jolloin kaikki on yhdenväristä ja yhdenlaista.

ääni

Hywä puoli waaliasetuksessa on se, että matkan pituus ei ketään estä waalioikeuttansa käyttämästä. Waalit toimitetaan koko maassa samana päivänä, mutta niitä toimitetaan useassa eri paikassa joka maalaiskunnassakin. Suuremmitta waiwoitta saat kyllä tietoosi, mille waalipaikalle sinun on lähdettävä, minkä äänestysalueen listaan nimesi on merkitty.

On vähän yli sata vuotta siitä kun yleinen ja yhtäläinen äänioikeus astui voimaan Suomessa. Vuonna 1906 myös kaikki naiset saivat äänioikeuden ja vaalikelpoisuuden valtiollisissa vaaleissa. Vuonna 1917 kaikki naiset saivat äänioikeuden ja vaalikelpoisuuden myös kunnallisvaaleissa. Sitä ennen äänioikeus oli vain naimattomilla naisilla ja leskillä, jotka maksoivat veroja ja tietenkin miehillä.

Kunnallisvaalien ennakkoäänestys on alkanut, varsinainen äänestyspäivä 26.10 lähestyy. Kunnallisvaaleissa äänioikeuttaan käytti viime vaaleissa 58,6 prosenttia. Kuulun heihin. He, jotka eivät käytä tätä kansalaisoikeuttaan perustelevat sitä usein sillä, että poliitikkoihin ei voi luottaa tai että se on turhaa tai ettei tiedä ketä äänestää. Syitä on varmaan muitakin. Ei edustuksellisen demokratian puutteita ja poliittisen järjestelmän epäkohtia turhaan kritisoida, mutta mielellään sitä kuulisi kiivaimpien kriitikoiden suusta myös vaihtoehtoja siitä, kuinka yhteisten asioiden hoito sitten tulisi järjestää ellei näin? Jollakin lailla näitä on kuitenkin hoidettava.

On siis hyväksyttävä, että tämä on toistaiseksi toimiva malli, jota voi aina parantaa. Ja mistä käsin sitä sitten parantaisi, ellei sisältäpäin. Poliitikot ovat yhtä epäluotettavia kuin ihmiset keskimäärin ja toiset ovat luotettavampia kuin toiset. Ei ihmisestä sen hyveellisempi tai paheellisempi tule kun hän astuu kaupungintalon ovesta sisään ja istuutuu valtuustosaliin. Toki niissä hommissa joutuu varmaan monien kiusausten keskelle, vaan joutuuhan sitä elämässä muutenkin kamppailemaan heikkouksiensa kanssa ja tekee ratkaisuja, joita saattaa katua myöhemmin. Kunnanvaltuutetun homma ei ole helppo ja useimmiten se on varsin työlästäkin, joten annan mielelläni jonkun hoitaa näitä asioita puolestani. Äänestäminen itse asiassa on siihen nähden melko lailla simppeli tehtävä. Eihän minulta pyydetä kuin yhtä numeroa paperiin.

Tutki tarkoin tätä äänestyslipun mallia, niin huomaat kyllä ymmärtäwäsi sen, waikka en sitä tässä woi enää tämän laweammin selittää.

Uusin nuorisobarometri kertoo mielenkiintoisia asioita. Nuorten omat vaikuttajaryhmät sekä asuinalueeseen vaikuttaminen on muuttunut huomattavasti kiinnostavammaksi nuorten keskuudessa seitsemän vuoden aikana. Kiintoisaa on sekin, että kymmenen vuotta sitten 35% nuorista olisi olut valmis olemaan jäsenenä poliittisessa puolueessa ja nyt osuus on peräti 48% . Ehkä passivoituneet aikuisiässä olevat sukupolvet ovatkin väistymässä ja nousemassa on yhteisistä asioista kiinnostunut sukupolvi.

Tuon yhden numeron, ehdokkaan valitsemiseen voi siis käyttää jonkun hetken.

Olen suoraan sanoen melko turta lapsiperheiden jatkuvalle ahdinkopuheelle, yleiselle voivottelulle ja sille kuinka raskasta sekä vaikeata heillä tuntuu kaikenaikaa olevan. He muistuttavat erään kansansadun päähenkilöä, joka huiputti kyläläisiä huutamalla apua, vaikkei sitä oikeasti tarvinnut. Lopulta kyläläiset kyllästyivät eivätkä enää rientäneet apuun kun kuulivat huudon: Apua ! Apua ! Päähenkilö tosin joutui juuri silloin todelliseen ja oikeaan hätään. Nämä äänekkäimmät ovat myös usein vimmaisesti ja suurin äänenpainoin toinen toistensa kimpussa milloin kasvatuksesta ja milloin mistäkin perusteellisesta perhearvokriteeristä, että kokonaiskuva katoaa. Kuntalaisissa kun on muitakin ihmisryhmiä.

Ehdokkaallani siis täytyy olla realistinen kokonaiskuva ja käsitys kuntansa asukkaista sekä heidän elinoloistaan. Elinolojen tulee olla riittävän ja kohtuullisen hyvät kaikille sekä kaikenikäisille. Heistä, joista on pidettävä huolta enemmän, heille on annettava riittävä tuki kelvolliseen ja ihmisarvoiseen elämään.

Suuri hiljainen enemmistö, johon kuulun, on tietenkin tärkeä. Turussa 51% asukkaista elää yhdenhengen taloudessa. Mitä heille kuuluu? Kuinkas he pärjäävät? Omin avuin, tilanteesta kuin tilanteesta – niinpä niin.

Kävin Ylen vaalikoneella, joka tarjosi sellaisia, joita en ehkä kuitenkaan äänestä. Vaalikoneesta oli kuitenkin se hyöty, että saattoi vertailla toisiinsa heitä, joihin tuntee vetoa. Asia kirkastui.

Jos tunnet ihmisarwosi, lähdet siis waalipäivänä äänestyspaikalle kaikkine äänioikeutettuine omaisinesi. Etkä suinkaan unohda huomauttaa asiasta naapurillesikaan.

Sitaatit: Lyhyt Waaliopas kansalle (1907 Otto Anderssenin kirjapaino) Eduskuntavaalit 1907

kenkää

 

 

Lapissa kaikki kukkii nopeasti,
maa, ruoho, ohra, vaivaiskoivutkin.
Tuot’ olen aatellut ma useasti,
kun katson kansan tämän vaiheisiin.

 

Miks meillä kaikki kaunis tahtoo kuolla
ja suuri surkastua alhaiseen?
Miks meillä niin on monta mielipuolta?
Miks vähän käyttäjiä kanteleen?

 (eino leino: lapin kesä)

 

 

Lapinkansan päätoimittajan irtisanominen oli pari päivää monia mieliä kovasti kuohuttava uutinen vaan hiljaisuuden verho laskeutuu nopeasti. Tai vaikeneminen. Itse pääasia taitaa ikävä kyllä vajota unohduksen syvään mereen, vaikka työsyrjintä olisi asia, josta pitäisi puhua enemmän. Syrjintä nimittäin voi perustua mihin tahansa ominaisuuteen tai seikkaan, jota pidetään poikkeavana, ja joita voi olla useitakin yhdellä sekä samalla ihmisellä.

 

Työsopimuslaki kun kieltää työnantajaa asettamasta työntekijöitä eri asemaan iän, terveydentilan, kansallisen tai etnisen alkuperän, sukupuolisen suuntautuneisuuden, kielen, uskonnon, mielipiteen, perhesuhteiden, ammattiyhdistystoiminnan, poliittisen toiminnan tai muun näihin verrattavan seikan vuoksi ilman hyväksyttävää syytä. Monet tutkimukset kertovat kuitenkin karusti sen, että näin ei suinkaan ole todellisessa elämässä.

 

Siis varsinaista todellisuusvehnäleipää suomi-brändi toimikunnalle, ja rusinoiden kanssa. Tämä Euroopan pohjoisella äärilaidalla kalastava ja metsästävä sekä luonnonoloissa viihtyvä kansa, joka ei osaa olla ja elää homojen tai etnisesti toisenlaisten kanssa. Ollaan sentään kärjessä seuraavissa lajeissa: alkoholin kulutus, (perhe)väkivalta, ampuma-aseet, liikennekuolemat, sydän- ja verisuonitaudit sekä tietenkin niin, se Pisa –tutkimus.

Unohtamatta tietenkään minkälainen menestystarina kumisaappaiden valmistamisesta luopuminen olikaan.

 

(kuva: nelonen.fi, kuvalähde:google)