blue light boogie

Sain perjantaina tilaamani Coughlanit. Kiitokset kuuluvat loistavasti toimivalle kirjastolle, vaikka kaukana ei varmaan tällä menolla ole sekään päivä että sitäkään ei enää ole. Tiedämme kuinka innokkaasti niitä suljetaan, oikeisto-keskustalaiset poliitikot kun näyttävät saavan jotain perverssiä iloa lopettaessaan ja lakkauttaessaan kunnallisia palveluja.

Kuuntelin siis viikonloppuna Mary Coughlanin blueskokoelmia. Kokoelmassa Red Blues on monta hyvin ja hienosti sovitettua kappaletta. Löysin kuitenkin vain kaksi niistä tuolta arkistosta. I’d rather go blind jonka on alun perin esittänyt Etta James. Tämä toinen niistä sopii varsin hyvin siniharmaan sumuiseen marraskuiseen viikonloppuun: Blue light boogie.

****************

Muutkin soittavat sunnuntaiklassikoita, ne löytyvät TÄÄLTÄ

 

punahiuksinen pisamanaama

Olen parin viime viikonlopun aikana kuunnellut autossa Mary Coughlania, ja laulanutkin hänen kanssaan. Auto onkin kieltämättä oikein sopiva tila kaltaiselleni laulajalle. Matkassa on ollut hänen kokoelmansa Emotional and Tired vuodelta 1985. Kokoelmalta löytyy muun muassa tämä, hyvin marraskuun alkuun hyvin sopiva kappale: Meet me where they play blues. Tuolla CD:llä on monta muutakin hyvin tuotettua biisiä.

Kokoelmalta Sentimental killer (1992) löytyy biisi Hearts jonka hän lauloi joskus 1990-luvun puolivälin paikkeilla Helsingissä kun olin hänen konsertissaan. Tämän kappaleen jälkeen itkin läpi loppukonsertin, hänen esiintymistavassaan (= tulee vain lavalle ja alkaa laulaa – eikä mitään sen kummempaa tarvita), ulkoisessa olemuksessaan, irlantilaisuudessaan, lauluäänessään on jotain sellaista joka vain lävistää minut kuuntelijana. Yhä. Still in Love.

Hänen omilla kotisivuillaan voi käydä myös kuuntelemassa.

************

Muut SUNNUNTAIklassikot löydät TÄÄLTÄ

kuuntele hiljaisuutta yön

Pekka Valter Mattias Streng syntyi Sysmässä 26.4.1948 mutta perhe muutti Myrskylään Pekan ollessa lapsi. Hän kuoli 26-vuotiaana Helsingissä 11.4.1975. Streng julkaisi elinaikanaan kaksi albumia ”Magneettimiehen kuolema” (1970) ja ”Kesämaa” (1972). Kumpikin levyistä on tullut kuunneltua moneen ja moneen ja moneen kertaan.

Magneettimiehen kuolema -albumilla Strengin taustabändinä soittaa Tasavallan Presidentti -yhtye. Kesämaa  -albumissa on voimakkaammin esillä Strengin satumaailma ja runous. Tänä vuonna (2009) julkaistiin  Strengin demonauhoitteiden pohjalta koottu ”Unen maa”-albumi johon Jukka Hakoköngäs & Olympia-orkesteri on sovittanut Strengin kappaleita.

Unen maa –levy on erikoinen ja ihmeellinen. Se on tehty Strengin jäämistöön jääneistä kotinauhoituksista ja onneksi esityksiin/kappaleisiin on jätetty vanhojen demonauhojen tuntu, koska se tekee kuulemiskokemuksesta aika ainutlaatuisen. Hankin levyn kevätkesästä ja olen kuunnellut sitä paljon. Se on kertakaikkisen hienosti tehty, iso kiitos tekijöille. Streng sai vaikutteita teksteihinsä eri uskonnoista, saduista, eepoksista ja kirjallisuudesta. Sanoituksiin ovat päässeet keijut, menninkäiset, taiat, noidat, eläimet sekä mm. Edgar Alan Poen kirjallisuus (Unen maa; Itsemurhatalon luona).

Perjantaina sai ensi-iltansa Strengin elämästä kertova elokuva: Magneettimies. Käsikirjoitus ja ohjaus: Arto Halonen. Elokuvan traileri löytyy TÄSTÄ.

Tähän on helppo yhtyä, tähän mitä elokuvasta kerrotaan: 

”Kaikki ihmiset jättävät maailmaan jäljen, usein merkityksellisemmän kuin uskommekaan. Joidenkin ”jälki” ulottuu pitkälle ja syvälle, jopa asioita muuttaen ja kehittäen. Elokuva on kertomus Pekka Strengin poikkeuksellisesta vaikutuksesta, mutta samalla myös meistä kaikista ja meidän jättämistämme jäljistä.”

Ja tässä kaksi hänen biisiään, olkaapas hyvät:    OLEN ERILAINEN    ja   KATSELE YÖSSÄ

**************************

Muut tämän pyhän sunnuntaiklassikot löydät TÄÄLTÄ

 Ja vielä piti sanoa että Kansan Uutisten tämän viikon Viikolehdessä oli Kari Hirvasnoron pitkä juttu Pekka Strengistä, ja toivoisin kovasti että se tulisi näkyviin myös verkkosivulla. Tulee kai sinne aikoinaan. Mutta on se  hienoa sanomalehdestä tämmöistä lukea. On se. On.

varjoja märällä asfaltilla

Nostalgiaa tänä pyhänä.

Punk-aallon mukana nousi pinnalle keskisuomalainen bändi SE, jonka keskeinen henkilö oli Jari (YARI) Knuutinen. Hän kokosi ympärilleen bändin muut soittajat, jotka vaihtuivat vuosien varrella. Hankin bändin ensimmäisen levyn: … ja me tehtiin rakkautta (1979) ja kuuntelin paljon toistakin. Ensimmäisen albumin biisejä ei soitettu keikoilla.

SE- yhtye poikkesi muista tuon ajan punkbändeistä, etenkin sanoitustensa vuoksi. Pidin Knuutisen lyriikoista, koska ne eivät olleet niin yksiselitteisiä kuin useimpien muiden. Jari Knuutinen on bändin hajottua (1985) tehnyt elokuvamusiikkia ja omia levytyksiä. Tässä  Yari Knuutinen Nuotit hukassa -ohjelmassa vuonna 1979 / Elävä Arkisto.

Valitsemani biisi Varjot on bändin toiselta albumilta: Pahaa unta? (1980). Tästä tulee aina mieleen syksy, pimeä kaupunki ja märkä asfaltti. Ja nuoruus.

Muut sunnuntaiklassikot löydät TÄÄLTÄ

kakkua olkaa hyvä !

Vuosi sitten lokakuussa siirsin blogini Vuodatuksesta tänne WP:n alustalle, koska tätä ei ainakaan Alma Media omista.

Bloginpito on antanut enemmän kuin ottanut tai vaatinut. Koko touhu alkoi varsin verkkaisesti Vuodatuksessa. Kulunut vuosi on tuonut tullessaan uusia asoita, kuten sunnuntaiklassikot, joka on parasta mitä pieni asiastaan kiinnostunut porukka saa syntymään yhdessä.

Alkuperäinen ajatukseni oli (ja on edelleenkin) ettei tämän touhun tule olla taakka, vaan sellaista että siitä nauttii. Sisältönä on ollut pääasiassa kirjat ja kirjallisuus ja myös musiikki ja elokuvatkin. Tie vie. Eikä tiestä tiedä mihin vie. Mitään julkaisupakkomiellettä ei ole, eikä pomoa tai työnantajaa. Luen säännöllisesti silloin kun jaksan sekä muilta toimiltani kerkeän niitä blogeja joiden sanottava kiinnostaa minua.  Sitä lukee minkä jaksaa ja haluaa ja valitsee, jätän lukematta ne kirjat ja katsomatta ne televisio-ohjelmatkin, jotka eivät kiinnosta tai anna muuta kuin paksusuolen kouristelua.

Kuulin viime keväänä eräässä seminaarissa, että erään (liekö sisäasiain-) ministeriön mukaan suomalaisia blogeja olisi jo noin reilu puolimiljoonaa, ja kaikenaikaa syntyy uusia. Enemmän siis jo kuin Helsingissä on asukkaita.

 Olemmeko muuhun Eurooppaan tai maailmanlaajuisesti jotenkin poikkeavia tässä suhteessa, onko tämä jokin erityinen kansallinen piirre, sitä ei kai kukaan tiedä, mutta tuon tiedon valossa vähintään joka kymmenes suomalainen ylläpitää blogia. Joskus muinoin (noin viisitoista vuotta sitten) kuulin kerrottavan, että joka kymmenes suomalainen kirjoittaa enemmän tai vähemmän vakavissaan: ammatikseen, puoliammattilaisena, harrastuksekseen tms. Sitä pidettiin miltei kansallisena erityispiirteenä.

Ehkä bloginpitoakin  pidetään eräänä päivä suomalais-kansallisena erityispiirteenä. Blogi on julkisuutta sekä julkisuudessa oloa, kirjoittaja tuo julkiseen tilaan sen minkä tuo. Ja käyttää juuri sen verran aikaansa kuin voi ja haluaa.  Joillekin bloginpito on ympärivuorokautista on-line oloa. Itse kuulun heihin joille tämä on enemmänkin sivupolku tai juonne kuin täyspäiväinen homma.

 Ja sitten on se lukijan ilo ja vastuu. Voi valita lukemansa, ja senkin miten lukemaansa lukee. Verkkomaailmassa on omat monttunsa, se synnyttää myös monenlaisia lieve- tai sivuilmiöitä, ja ne ovat usein samoja lieveilmiöitä joita nyt on muutenkin elämässä. Ihmiset loukkaavat ja loukkaantuvat, tulkitsevat kanssaihmisiään väärin ja vetävät vääriä johtopäätöksiä, ovat harhaanjohdettavissa ja hyvin rajallisia ymmärryskykynsä kanssa. Ja niin, toisia on vaivattomampaa käsittää kuin toisia.

Vuosi on hirveän lyhyt aika blogille. Katsoin tilastoja.

Yhteen vuoteen on mahtunut paljon kävijöitä, piipahtajia ja lukijoita.
Tässä koko vuosi kuukausittain:

Ja tässä viikottain (viikot 11-40):

Keskimäärin kävijöitä on päivässä 60-80 ja keskimääräinen aika jonka lukija on sivuilla oli yli 5,5 minuuttia. Se tarkoittaa, että moni lukija lukee muutakin kuin vain otsikon. Suosituimmat artikkelit listaus kiinnosti itseäni eniten. Tässä kymmenen kärjessä, kun otetaan pois sivut: Kirjoittaja ja 12-kuvaa.

TOP TEN
1. valeikkunoiden illuusiot  
2. riippumatto
3. aavistus  
4. kun putket jäätyvät papin perheessä
5. vedenkeittokehotus
6. iltatee  
7. ensimmäinen lause
8. lohikäärmeen kieli
9. tinapilli2  
10. sunnuntai klassikko

================

11. aistein avoimin
12. woodstock
13. ei hullumpi juttu
14. puutarhajuhlat
15. suuri hiljaisuus
16. valkoiset talot
17. kieli on kulkuneuvo
18. kylpyammeessa
19. yellow
20. alku, aika ja aine

Tuntuu mukavalta, että näiden kahdenkymmenen joukossa on runojani ja proosarunojani. Musiikkijuttuja on viisi, niistä yksi on irkkumusaa ja loput sunnuntaiklassikkoja. Kirjallisuusjutuista eniten on käyty lukemassa Kirsti Ellilän Pappia kyydissä ja Leena Krohin Valeikkunoiden illuusiot teoksista kirjoittamiani kirja-arvioita.

Iloisin ja kiitollisin sitä kuitenkin on mukavista kommentoijista sekä siitä suuresta joukosta hiljaisia lukijoita.

Olkaa hyvät kakkua ja kahvia ! 

Ensimmäinen juttuni tasan vuosi sitten kertoi kirjamessuista, jonne menen tänäänkin. Illansuussa palaan, ja ehkäpä kakkuakin on vielä jäljellä.

Ja vielä:  laitan grammariin soimaan sunnuntaiklassikkon Anu Kaipaisen muistolle. Se on elokuvasta ‘Kreivi’ vuodelta 1971, ohjaajana oli Peter von Bagh. Biisi jonka elinkaaresta tuli pidempi kuin ehkä aluksi kukaan osasi arvatakaan. Nuoruustango, säveltäjänä Kaj Chydenius ja sanoittajana Aune (Anu) Kaipainen. Muita sunnuntaiklassikoita löydät TÄÄLTÄ.