Samhainilla eli marraskuulla (iirinkielellä koko marraskuu on samhain) on kelttiläisessä perinteessä oma merkityksensä. Irlantilaiset siirtolaiset veivät perinteen mukanaan Amerikkaan ja siellähän kaikesta tehdään aina bisnes, ja niin syntyi tämä nykyisin paremmin meilläkin tunnettu happy-hallowen, eli hampurilaisversio tästä Samhain kuukaudesta
Tämän ikivanhan perinteen mukaan tuli kuolevaisten näkyville, niin jumalalliset kuin demonisetkin voimat. Tuttu kuvio muistakin kulttuureista, ja jota monien alojen taiteilijat ovat tuotannossaan käsitelleet. Aikaa ajan ulkopuolella. Tai aikaa jolloin ihminen väliaikaisesti palaa johonkin myyttiseen, mahdollisesti kaoottiseenkin tilaan.
V sanoi eilen puhelimessa, että vasta silloin kun hän pääsi eläkkeelle hän huomasi että marras- ja joulukuussakin on valoa. Tuota siniharmaata, matalaa valoa jonka itse havaitsen vain viikonloppuisin, jos silloinkaan.
En sanottavammin viihdy marraskuussa, en pidä kylmästä, pimeästä ja loskasta. Liikkumattomasta, liki läpäisemättömästä pimeästä. Kuten en pidä keskikesästäkään, jolloin kaikki on seisovan tumman vihreää. Liian sankkaa ja tiheää, ja valokin on viiltävän kirkas. Pidän välikausista, väliajoista ja välitiloista, koska silloin siirrytään johonkin, ollaan luonnollisessa liikkeessä. Kasvussa ja muutoksessa. Keväällä ollaan syntymässä ja synnytetään uutta, syksyllä kuollaan sekä luovutaan vanhasta jotta uudelle tulisi tilaa.
Nyt marraskuussa on myyttinen samhain kuukausi kelttiläisen kalenterin mukaan ja soittelemme Tuiman kanssa musiikkia pieneltä vihreältä saarelta . Irlantilainen Maire Brennan (tai: Moya Brennan) on muusikko joka on tehnyt pitkän uran kelttiläisen musiikin parissa. Löysin häneltä kappaleen josta tunnistan yhden uneni, sellaisen unen jonka muistan yhä, ja aivan pienintä piirtoa myöten vaikka unennäöstä on jo vuosia. Kappale on A place among the stones hänen kokoelmaltaan Misty Eyed Adventures vuodelta 1994.
Viimeisimmät kommentit