'yhteiskunta' aiheen arkisto

ihmisten maailma

Menen tänään tienaamaan tekemällä vapaaehtoistyötä. Jokainen vastaan kävelevä lähimmäinen saa kaivaa taskunsa pohjalta rahaa ja pudottaa ne lippaaseen. Kerään rahaa yhdeksälle kansainväliselle järjestölle jotka auttavat maailman köyhimmissä valtioissa eläviä ihmisiä. Se on vähän mitä voi tehdä, mutta sentään sitä aina jotakin voi tehdä. Maailma ei ole valmis. Ihmisten tekemä maailma tarvitsee ihmisiä virheiden ja vikojen korjaamiseen sekä heikompien tukemiseen. Eikä mikään korjaannu kotona istumalla ja vain ajattelemalla Suuria Ajatuksia.

 Ehkä ostan myös villasukat.  Turun radion kuuntelijat ovat neuloneet kokonaisen kuutiollisen villasukkia ja niitä myydään torilla, tuotto menee em. järjestöjen kautta tärkeisiin avustuskohteisiin.

 Nenäkästä päivää !

Lue lisää tästä.

nenapaiva_logo

ei kiitos !

Kun kirjailija jo ennakkoon mainostaa teostaan sellaiseksi, että se on ruma ja sanoo lisäksi, että kauneuden aika on ohi kirjallisuudessa ja kirjoittaa kirjan, joka jättää lukijan kylmäksi niin ihmettelen kovasti tuon teoksen/teon tarkoitusta.

Sellaiset teot tai teokset eivät kiinnosta minua, ei vaikka tiedän, että on ihmisiä joiden mieltä suuresti väkivalta tai raaka porno kiihottaa. Ei kiitos ! Ei,vaikka teos olisi kuinka taitavasti rakennettu tai se kuorrutettaisiin ja perusteltaisiin millä tahansa filosofialla. Teko kertoo tietenkin jotakin. Se kertoo tekijän henkisestä laiskuudesta tai sado-masokistisesta luonteesta ja viehtymyksestä väkivaltaan. Kirjoittaja kertoo aina ihmiskuvastaan, käsityksistään, ajatuksistaan, maailmankuvastaan – olkoon kirjoittaja sitten ammattikirjailija tai ei.

Mutta kieltämättä alkaa tulla melko ahkerana lukijana jo sellainen olo, että täytyisikö tässä ryhtyä liimaamaan boikottitarroja eräiden kirjalijoiden teoksiin, ryhtyä eräänlaiseksi kirjallisuuden kettutytöksi.

Tuima kysyi, mitä tarkoitan kauneudella. Sehän on esteettinen asia ja myös henkilökohtaisiin makumieltymyksiin liittyvä asia. Mutta muutakin.

1990-luvun puolivälissä eräässä helsinkiläisessä taideoppilaitoksessa teatterialan opiskelijoilla oli opintoihinsa liittyvä kurssi, jossa oli ranskalainen opettaja (nimeä en muista). Kurssin ensimmäisenä päivänä kaksi opiskelijaa ilmoittivat keskeyttävänsä kyseisen kurssin. Kurssiohjelmaan kuului alastomana huutamista ja toinen toistensa sitomista sekä tönimistä, sylkemistä sekä savivellissä pyörimistä. Kurssilaiset valmistivat esityksen jossa he juoksivat esiintymistilassa alastomina, sylkivät toistensa ja yleisön päälle, pyörivät mudassa ja heittivät mutaa yleisön niskaan. Yleisö yritti koko esityksen ajan väistellä tuota alastonta mudassa pyörinyttä laumaa. He huusivat käsittämättömiä ja ruoskivat nuorta miestä, joka roikkui alastomana seinällä kädet sidottuina ja sen näköisenä että oli tukehtua. Eräät opettajat pitivät kurssille osallistuneita nuoria aikuisia rohkeina ja esitystä taiteellisena.

Ainoat, jotka osoittivat todellista sosiaalista rohkeutta, olivat kuitenkin nuo kaksi opiskelijaa, jotka eivät opettajiensakaan painostuksesta huolimatta suostuneet osallistumaan moiseen typeryyteen teatteritaiteen nimissä. Kaikilla taiteenlajeilla ovat omat lainalaisuutensa joita ne noudattavat, silloinkin kun rakenteellisia tai muita tekijöitä halutaan murtaa. Ellei taideteos kykene näitä asioita välittämään, se ei ole taideteos. Se on jotain muuta. Mudassa pyöriminen tai toisen ihmisen ruoskiminen tai räkiminen tai näiden julkinen esittäminen ei ole taidetta.

Olen aivan varma, että jokaisessa ihmisessä on taju kauniista sekä hyvästä ja oikeasta, ja täysin riippumatta siitä, missä kulttuuriympäristössä tai olosuhteissa on kasvanut. Hyvä ja kaunis ei synny itsestään, sen eteen on ponnisteltava – toisinaan jopa ankarammin kuin pahan ja tuhoavan, monenlaiset demonit kuiskailevat meille, myös taiteilijoiden olkapäillä.

Kauneus on kuten rakkauskin mysteeri, ja sellaisena se pysyy. Me tunnemme rakkautta, me aistimme kauneuden. Toivottavasti.

Lasinkuultava laulu

Tein lasinkuultavan laulun
älä luule, että voit
sen alta paeta.
Siihen jäät
ja siinä aina soit.
Ja laulu, jonka laadin,
oli aivan sanaton:

Olet kaunein, mitä tiedän,
olet kaunein, mitä on.

Tein lasinkuultavan laulun.
Joko huomaat, tajuat:
se vaimentaen vahvistaa
suven äänet ihanat,
veden solinan, airojen kohahtelun
ja suhinan kaislikon.

Olet kaunein, mitä tiedän,
olet kaunein, mitä on.

P.Mustapää (Martti Haavio)

juuristo

Kieli ja ajattelu kulkevat käsi kädessä. Kieli välittää kulttuuriperimässä olevia arvoja ja asenteita. Yleiskielessä ne eivät tule niin helposti näkyviin kuin murteissa ja murreympäristöissä. Ja kuta lähempää asioita kuulee ja tarkastelee tulevat saman murrealueen erilaiset vivahteetkin esille. Minulla on vaikeuksia erottaa puheen perusteella lietolaista turkulaisesta tai loimaalaisesta, en tee eroa sisäsaaristolaisen ulkosaaristolaisen välillä – vielä. Mutta Turussa eläessäni pintaan on noussut se, jota olen saanut verenperintönä. Isoäitini kävi täällä koulunsa ja muutti täältä nuorena aikuisena 1920-luvun loppupuolella etelä-pohjanmaalle töiden perässä.

Olen oppinut tuntemaan kaksi hyvin erilaista kulttuuriympäristöä vanhempieni ja isovanhempieni sekä sukuperimän kautta. Vanhemmistani toinen on syntyjään etelä-pohjanmaalta. Sitä kautta on tullut tutuksi tietynlainen tulokulma asioihin ja tietty huumori. Se pysyy aivan yhtä lujasti kuin himakaupunkini stadi, jossa olen toisen polven helsinkiläisiä. Juuristoani pitkin kulkee neste, jonka tähden asioita katselee joskus vähän vinosti yksien mielestä, toiset taas tajuavat puolesta lauseesta että on kyse elämänasenteesta, luonteenlaadusta ja juuristosta, jota ei voi kiskoa irti eikä muuttaa. Isoisoisoäitini eli jo etelä-pohjanmaalla ja hänen pojantyttärensä perheineen sekä pojantyttärentytär sekä pojantyttärentyttärentyär (minä) vain välillä.

Antti Tuurin ja Orvokki Aution romaanit ovat olleet kirjallista juurihoitoa, on hyvä että murteella ja murrealueista kirjoitetaan, koska murteilla ilmaistaan paljon enemmän. Murteet ovat sydämenkieltä. Jopa sarjakuvissa. Kiroilevan siilin sijoitin heti, ilman muuta, etelä-pohjanmaalle (Milla Paloniemi on Jalasjärveltä kotoisin).

Härmäläisistä (Kauhavan länsipuolisko) on miltei jokaisella suomalaisella jonkinlainen mielikuva. Hämäläissyntyinen Timo Mäkelä teki 1980-luvulla sarjakuvaa Häjyt, jonka kielestä tehtiin jonkinmoinen pohjalainen yleismurre, joka on sekoitus eri pohjalaismurteista. Siinä menetettiin tietenkin monia vivahteita, mutta myös samalla saatiin aikaiseksi jonkunlainen yleiskieli, jota mahdollisimman moni suomalainen ymmärtää. Mäkelän sarjakuva ilmestyi aikoinaan useissa suomalaisissa sanomalehdissä.

Lainasin kirjastosta Mäkelän sarjakuvista tehdyn kokoelman Häjyt (Arktinen banaani, 2007) kun teen tässä lähtöä niihin maisemiin. Nauroin monelle jutulle siinä, elämänasenne välittyy, vaikka murre on hieman epämääräistä. Pari lainausta tuosta teoksesta. Nämä eivät sitten sovi ihan kaikille.

SYNTI

Häjyt1_synti copy

KUOLEMA

Häjyt1_kualema copy

APUA AHISTUKSEEN

Häjyt1_köysi 1 copy
Häjyt1_köysi 2copy

OFELIAKSI EN RUPIA

Häjyt1_enviittihukuttaaitteäni copy

Ja mistäpä tuon tietää, vaikka matkalla tulisi vastaan nämä hevipunkkarit avoautollansa.

 

säilytyspaikka nro 3

Kannattaa katsoa dokumentti Homo-Suomen historia, neliosainen sarja tulee uudestaan tänään Teemalta. Osat ovat: 1. kolmas sukupuoli, 2. kaapista ulos, 3. sydänystävistä sateenkaariperheisiin sekä 4. oikeutta ! ei enää rikollinen eikä sairas. Tulee joka tiistai klo 20.30 – alkaen tänään. Kannattaa katsoa etenkin silloin, jos tuntuu siltä, että käsitykset homoista tai lesboista perustuvat vain omiin mielipiteisiin/fantasioihin/pelkoihin/toiveisiin  ei-heteroseksuaaleista ihmisistä eikä tosielämän tuottamaan kokemustietoon tai arjen todellisuuskokemuksiin. Oma näkökulmani perustuu arjen monentyyppisiin kokemuksiin, elämän reaalisiin toteutumiin, ja siksikin, tämä todella on katsomisenarvoinen dokumenttisarja. Muutakin on luvassa, koska Teemalla on kesällä teemana rakkaus, myös kirjallisuudessa.

Seta on ottanut kantaa Johanna Korhoseen liittyvässä työsyrjintäasiassa, kannattaa lukea sekin. Syrjintäasia nimittäin ei liity vain seksuaali- vähemmistöihin vaan työelämän yleisiin käytäntöihin ylipäätään, jossa yksityiselämään on ihan kaikilla oikeus. Perheet ja lähisuhteet ovat hyvin moninaisia, kulttuurisesti ja lähtökohdiltaankin jo hyvin erilaisia tässä maailmanajassa. Työelämässä ja muuallakin perhe- ja lähisuhteet ovat yksityisasioita. Eikö niin ?

 

suojapuomit

putoavia kiviä

Olen siivonnut elokuvahyllyjäni ja järjestellyt niitä ryhmiin, en jonoihin, koska listat (kauppalistaa lukuun ottamatta) tuovat väistämättä mieleen myös sen, mihin listoja voidaan myös käyttää – ei kannata unohtaa mitä eräs mustaviiksinen saksalainen akvarellimaalari sai aikaan. Listoja ihmisistä, jotka on vain tuhottava ja hävitettävä maailmasta, koska on vain yksi kaunis ja puhdas rotu olemassa. Voimakas ja vahva sekä nuori ja terve, mielellään vaaleahiuksinen sekä sinisilmäinen.

Pian saa antaa äänensä EU:n parlamenttivaaleissa. En ole sinisilmäinen.

Euroopan Unionissa isot ja suuret, ne joilla on maatansa edustamassa yli viisikymmentä edustajaa, ovat tietenkin enemmistönä. Pienet jäävät jalkoihin, ne joilla ei ole riittävästi edustajia. Mutta eihän EU:ssa olekaan kyse yhden tai kahden yksittäisen valtion eduista tai hyödyistä, vai onko sittenkin, herää pehmeässä päässäni epäilevä kysymys. Olen epäluuloinen tätä Unionia kohtaan, ollut koko ajan. Euron kolikko ei ole tehnyt minusta eurooppalaista, kulttuuri ja tuttavuudet sekä ystävät ja matkustaminen sen sijaan ovat tehneet sen – aika päiviä sitten.

En ole sinisilmäinen enkä vaaleahiuksinen, enkä kovinkaan nuori.

Bernando Bertoluccin elokuva 1900 on hyvä elokuva fasismin noususta ja yksilöistä, jotka siihen imuun menevät. Se on hyvä elokuva siitä mihin voiton maksimoinnin jatkuva tavoittelu johtaa. Täytämme käskyjä, toimimme velvollisuudesta ja monesta muustakin syystä, mutta valitsemme. Leena Krohn kirjoittaa teoksessaan Kynä ja kone (wsoy 1996):

“Argentiinalainen upseeri, joka työkseen heitti eläviä ihmisiä lentokoneesta valtamereen, kertoi kerran kompastuneensa lennolla lähellä koneen avointa oviaukkoa. ”Vasta silloin”, hän sanoi, ”ymmärsin mitä olimme tekemässä.” Mutta riittikö ymmärtäminen ? Ei, sekään ei riittänyt. Joka keskiviikko, vielä pitkään tämän tapahtuman jälkeen hän jatkoi ihmisten syöksemistä lentokoneesta tylyyn kuolemaan.”

Ei tarvitse olla argentiinalainen upseeri tänä päivänä voidakseen kohdella eläviä ihmisiä miten tahtoo. Ihan totta, heitä on, joiden mielestä kaikilla ihmisillä ei ole oikeutta saada elää mahdollisimman hyvää elämää. Ehkei Marx ihan väärässä ollut kaikessa, mistä kirjoitti 1800-luvun lopulla. Eikä ajattelu ole siihen päättynyt tai pysähtynyt. Yhdysvaltalaisella Immanuel Wallersteinilla on myös varsin kiintoisia ajatuksia, joihin kannattaa tutustua hänen, joka tohtii ajatella tuleviakin.

En ole sinisilmäinen, vaaleahiuksinen enkä nuori ja ajattelen, että koska luonto on moninaisuudessaan ihmeellinen, niin miksipä ei ihmisyhteisötkin voisi olla.

Kun nykyistä Eurooppaa seuraa, järkyttyy siitä kuinka vahvassa nousussa äärioikeisto on. Saksassa, Italiassa, Ranskassa. Muuallakin, mutta edellä mainituilla on myös eniten edustajia Euroopan parlamentissa, johon valitaan 785 jäsentä, ja jonne Suomi saa lähettää 13 edustajaa. Joten mitkään henkilö- tai persoonavaalit nämä eivät ole, paitsi ehkä vasta silloin, jos se suuruudenhullu ajatus ”Euroopan Kuninkaasta” jonakin päivänä tulee todeksi. Toivottavasti ei tule.

Parlamentissa on oikeisto ja vasemmisto (suomalaiset kepulaiset ja rkp ryhmittyvät oikeistolaisiin). Jos haluaa vahvistaa harvojen oikeuksia sekä markkinaliberalistista käytä-kuluta-tuhlaa ajattelua ja ajattele-vain- omaa-etuasi, niin silloin antaa äänensä oikealle. Jos haluaa, että ihmisoikeuksista pidetään huolta niin työelämässä kuin muuallakin, ja jos on sitä mieltä että ei-eurooppalaisilla on myös ihmisoikeutensa, ja jos haluaa, että ympäristöön liittyvät asiat eivät ole toisarvoisia, niin silloin antaa äänensä vihreä-vasemmalle.

Kuulun jälkimmäisiin, jo silmieni värinkin perusteella, ja siinä tarkoituksessa käyn antamassa sen äänen, joka minulle on suotu. Säästösyistä ja tehokkaasti toimivan yhteiskunnan takia on varottava taivaalta putoavia kiviäkin – kun eihän elävistä ihmisistä ole niin väliä, kunhan on tie, joka vie. Lue lisää tästä.

Kannattaa myös käydä tutkailemassa Euroopan parlamentin sivuilla, kuka siellä mitäkin puuhailee.

 

IMG_2334 copy

Seuraava sivu »