lähimmäisiä

Muutamia lähimmäisiä; kiireisenoloinen noin nelikymppinen mies jolla oli pehmeänahkainen kermanvärinen salkku (0 euroa), perusturkulainen keski-ikäinen nainen iloisine silmineen joka kaivoi jo parisataa metriä ennen lipasta rahan taskustaan (useita isojakin kolikoita), monta ujonoloista hiljaista miestä (useita erikokoisia kolikoita), ylimielisesti ympäristöään tarkkaileva aneemisesti pukeutunut, tod. näk. joku pikkuvirkamies (0 euroa), vanhahko mies joka valitteli pahoillaan ettei ole kolikkoja taskussa (0 euroa), yksinkulkeva keski-ikäinen nainen joka heti sanoi että: kyllä-mulla-on-taskun-pohjalla (useita kolikoita), kännykkään puhuva lukiolainen (0 euroa), ryhmä hyvin meikattuja naisia korkeissa koroissa (0 euroa), kaksi kolmi-nelikymppistä äitiä neljän alle nelivuotiaan kanssa (useita kolikoita ja paljon hymyä), muutama maahanmuuttajanuori (useita kolikoita), nuori mies mahd. ensi treffeillään viehättävänoloisen nuoren naisen kanssa (seteli) … ja moniamonia muita.
Kun on kerjuulla näkee monta asiaa ja oppii monenlaista. Näkee.

Eräs nainen seisoi pitkään vierelläni ja kertoi elämästään. Katselimme yhdessä kuinka Turun kaupunginhallituksen puheenjohtaja Aleksi Randell kiipesi Wiklundin seinää pitkin alas.

- Onk ne tullu iha hulluiks?, hän kysyi.
Naurahdin sekä pitelin kohmettuvissa kourissani rahalipasta. Sormia tykytti, koska ne olivat ihan jäässä. Aina välillä toista kättä oli lämmitettävä taskussa kun ei ollut hanskoja.
– On ne, vastasin.
Nauroimme. Mietin milloinkahan tämä läheinen on päässyt edes pesulle, ja onko hänellä edes omaa kotia.

Oli kylmä. Satoi kylmänjäistä vettä.

Kuule, hän sanoi vähän soperrellen, oon juonu ihan tarpeeksi ihankuule riittävästi taidan lopettaa juomisen ihankuule kokonaan. Sitten hän tyhjensi molemmat taskunsa, kaiken sen mitä hänellä oli, ja pudotti kolikot keräyspurkkiin.

ihmisten maailma

Menen tänään tienaamaan tekemällä vapaaehtoistyötä. Jokainen vastaan kävelevä lähimmäinen saa kaivaa taskunsa pohjalta rahaa ja pudottaa ne lippaaseen. Kerään rahaa yhdeksälle kansainväliselle järjestölle jotka auttavat maailman köyhimmissä valtioissa eläviä ihmisiä. Se on vähän mitä voi tehdä, mutta sentään sitä aina jotakin voi tehdä. Maailma ei ole valmis. Ihmisten tekemä maailma tarvitsee ihmisiä virheiden ja vikojen korjaamiseen sekä heikompien tukemiseen. Eikä mikään korjaannu kotona istumalla ja vain ajattelemalla Suuria Ajatuksia.

 Ehkä ostan myös villasukat.  Turun radion kuuntelijat ovat neuloneet kokonaisen kuutiollisen villasukkia ja niitä myydään torilla, tuotto menee em. järjestöjen kautta tärkeisiin avustuskohteisiin.

 Nenäkästä päivää !

Lue lisää tästä.

kaamoksen sinisyys

On yhteisöllisyyttä joka lämmittää kun kaamoksen sinisyys ei.

Lepiksen käynnistämä kuvataideproggis etenee, ja kuvat työstyvät ilta illan jälkeen hienosti. Ei voisi käyttää aikaansa paremmin !  Vaiheisen alkukuva oli jo alunperin vahva ja vaikuttava,  ja Lepis lienee tehnyt siitä jo yhden välitallennuksenkin tulevaan näyttelyyn. Olin seitsemäs joka sai kuvan eteensä. Tässä palanen työstä jota katselin kauan (koko työstä ehkä noin viidennes, koko työtä ei näytetä vielä).

… sekä se pieni lisäykseni.

keskiäkäisille ponikyytiä

Tarvitsen Naishuumoria. Siis naisten tekemää huumoria naisille. Sitä osaavat harvat niin hyvin että se jaksaa naurattaa niin että olkaniveletkin paukkuvat. Televisiossa pyöri aikoinaan brittisarja Ponille kyytiä (Smack the Pony), ja ensimmäinen  tuotantokausi on ainakin yhden kerran tullut jo uusintana, mutta esitysaika oli niin hävyttömän myöhään etten jaksanut silloin pysyä hereillä. Sketsisarja on kolmen englantilaisen naiskoomikon: Fiona Allenin, Doon Mackichanin ja Sally Phillipsin vetämä (tiedoksi heille jotka eivät ole koskaan katsoneet sitä).

Näitä puolen tunnin sketsisessioita saa myös DVD:nä, ja niitä on tullut hankittua kolmen tuotantokauden verran. I can’t live without them:

Katsokaapa vaikka: Että kuinka olla Feminiini ja yrittää löytää sen mukainen vaatetus ? Lapsenvahdinkin palveluihin joutuu joskus turvautumaan. Entä haluaisitko tavata heitä: ROZ, tai URBAN MILKWOMAN – ja muitakin seuraa etsiviä naisia esiteltiin tuossa naishuumorin parhaimmistoa -sarjassa.

Tänään löytyi eteisen lattialta punainen kirjekuori. Olin voittanut arvonnassa jonka SusuPetal järjesti.

Ja kuoren sisällä oli pienikirja joka oli riemastuttava. Keskiäkäisiä Hajatelmia, Susu Petalin sarjiksia joita voi myös käydä lukemassa hänen blogistaan.

Kiitoksia Susu ! Ilahduin Paljosti. Ai käänt liiiv if living is witaut juu, nou ai käänt liiiv….

marraskuu, ohoi !

Nyt alkoi marraskuun selätys. Neljä viikkoa on jo syöty kalaöljykapseleita ja ystävän kehotuksesta hankin tänään myös kirkasvalolampun. Jopa tuntuikin kirkkaalta, sen valo. Kaiken lisäksi olen liittynyt Marraskuulaisiin, jotka puuhaavat kummia kuvien kanssa yhdessä. Lepiksen ohjeiden mukaan, jotka roikkuvat nyt tietokoneen vieressä. Lopputulos nähdään myöhemmin, tervetuloa sitten katsomaan ! Lähdin mukaan tällä  kuvalla, josta tässä vain osa.  

Hoover jatkoi ensimmäisenä kuvaa. Sen löytää TÄÄLTÄ. Siis tämä on tosiaankin hirmu hauska 11 tekijän yhteisproggis.