Avainsanat

, ,

vartijansilma1

Suuttumus on hyvä voima. Se tarkoittaa, että ihminen reagoi epäoikeudenmukaisuuteen, syrjintään ja pahoinkohteluun (en käytä sanaa: hyväksikäyttö, koska se ei kerro mistä on kyse).

Aina ei voi. Toisen on avattava latu.

On välttämätöntä, että he, jotka ovat olleet vailla ääntä, vailla sanoja, saavat ääneen sekä sanat. Vaikeneminen tuhoaa muistia, sanoo Sofi Oksanen, ja rikottu muisti hajottaa ihmistä. Sanat vapauttavat ja muisti eheytyy. Juuri niin, en vain usko vaan tiedän, että näin se on. Näin se on ja tapahtuu. Valitettavasti ja onneksi.

Alkusyksystä kerroin väitöskirjasta ”näkymättömistä” naisista. On aina heitä, jotka tulevat sanomaan: tiede on turhaa, totuudet muuttuvat, ihminen muuttuu, tämä ei pidä paikkaansa. Ei mikään maailmassa pysy tietenkään, koska absoluuttista totuutta ei ole, mutta jos ihmisistä kertova tiede tai taide kykenee tähän: antamaan mykille ääneen, saa rammat kävelemään ja sokeatkin alkavat nähdä sekä umpikuurot kuulla, niin silloin, vasta silloin ollaan jonkin toisen tien tai reitin alussa.

Katsoin puoliyhdeksän uutisia.

Siellä kerrottiin, että Sofi Oksanen on saanut Finlandia palkinnon romaanistaan Puhdistus, jonka olen lukenut jo yhden kerran ja aloitan toisen kierroksen pyhien aikaan kun saan olla absoluuttisesti kahden kesken tämän kirjan kanssa. Hän kertoo kirjassaan aikakaudesta ja yhteiskunnasta, jossa ihmiset eivät luottaneet toisiinsa, jossa poliisivaltion ja sen kontrollin kautta naapurit sekä ystävät manipuloitiin tarkkailemaan toisiaan. Samassa uutislähetyksessä kerrottiin myös, että poliisien virkoja lisätään Suomessa.

Niinhän se on, että monet vaativat kontrollin lisäämistä ratkaisukeinona niin virtuaalimaailmaan kuin lähiympäristöihimmekin ongelmiin. Lähikauppani Siwan (joka on nykyisin avoinna 9 – 23 joka päivä) toinen työntekijä on nykyään nuori vaaleahiuksinen, bodatulla kropalla varustettu Securitas Directin palveluksessa oleva nuorimies. Hymyilin hänelle yhtenä iltana maitopurkkia ja kissanruokaa kassiin laittaessani ja kysyin, että mitäs sinä täällä teet, tämähän on tämmöinen pikkuinen lähikauppa. Hän katsoi minuun epäilevän ystävällisesti, koska hänet on koulutettu epäilemään. Pitääkö ruokakaupassa epäillä asiakkaita?

Ei tarvitse. Ei ketään saa pelolla ryhtyä hallitsemaan (voi olla, että lähikaupan sisaret tarvitsevat aika-ajoin turvamiehiä kassakoneen viereen, mutta eikö heille voisi saada ihan tavallisen työkaverin sinne?)

Onneksi olkoon ja kiitos kirjastasi Sofi Oksanen.

 

Advertisements