Avainsanat

klingklang1

Uimahallin valo on kirkas kuin olisi ollut keskikesän poutapäivä; ihmiset uimarannalla ja paljain varpain vähissä vaatteissaan, miltei pelkässä ihopuvussaan. Vesi on kirkasta lasinsinistä valoa, ja kun painaa päänsä veden alle tuntee huminan eikä kuule ketään, kaikki on rauhallista. Juoksin ja uin vedessä reilun tunnin, sitten istuimme uimaseuran kanssa saunan kosteankuumassa sylissä. Kun tulimme ulos pimeään, uimaseuralainen toivotti hyvää joulua, tapaamme vasta ensi vuonna.

Taivas pudottaa kylmiä pisaroitaan, seisomme sateessa vierekkäin, uimaseuralainen viivyttelee hetken ennen kuin hänen kätensä, ilmassa hetken, ja minun vasen käteni vilkuttavat toisilleen, halkaisevat pimeän kuin omenan, jonka kota avaa ovensa. Eikä pimeän piki tunnu niin tahmealta kuin se tuntui hetki sitten.

Luen kotona Holapan runokokoelmista koottua yli 900 sivuista opusta (Pentti Holappa: Runot 1950-2000.Wsoy 2000) ja tämä istahtaa puhumaan minulle:

TAKAISIN KOTIIN

Valokeila sipaisee granaattirantaa,
katoaa. Joku imaisee valon ja juo sen.
Joku. Ja aallon ääni kiveä vasten
jähmettyy. Joku syö sen. Joku.

Ajatukseni, tajuntani kuihtuu. Menen
valon ja äänen tietä. Palannen kai
näin siihen kyltymättömään tilaan,
joka oli ennen olemista ja sen jälkeen.

Täällä kallio kukkii. Lehdettömissä
puissa pesivät linnut, visertävät.
Hyvä paimen kaitsee ajatuksia. Ne
viedään teuraaksi vasta aamulla.

(Pentti Holappa: Ankkuripaikka 1994)

Advertisements