camera_degli_sposi

 

Leena Krohnin uusimman teoksen kannessa on renessanssitaiteilijan Andrea Montegnon työ, joka on illuusio: valekattoikkuna. Se tuskin on siinä sattumalta.

Kuvaa katsova kokee olevansa syvän kaivon pohjalla. Sen renkaan reunalta kurkistelevat erilaiset ihmiset, pienet pulleajalkaiset enkelilapset, suurikokoinen lintu ja perhonen, joka näyttää kuitenkin suhteettoman suurelta. Kaukaisuudessa, taivaan korkeudessa, on pilviä, ja niiden katsominen tuntuu huimaukselta, miltei samalta kuin oikean taivaankin näkeminen. Ihmiskasvojen tuijotus korkealta, pyöreän reunuksen laidalta, kääntää katsomiskokemuksen toiseksi, katsoja ei ole enää vain katsoja vaan myös katsottavana. Olo on hämmentynyt ja kiusaantunut.

Renessanssi oli ajanjakso, jolloin eurooppalaisessa maalaustaiteessa keskityttiin voimakkaasti perspektiiviin ja sen kuvaamiseen kaksiulotteisella pinnalla. Korkeuden ja leveyden lisäksi haluttiin ryhtyä kuvaamaan Montegnon maalauksen kaltaisia illuusioita tilasta, syvyydestä ja kolmannesta ulottuvuudesta. Renessanssia kuvataan eurooppalaisen kulttuurin merkittäväksi murrosvaiheeksi, ja ehkä elämme tällä hetkellä samankaltaista kulttuurista murrosvaihetta. Teknologia- ja tiedeuskonnon aikakautta, joka vielä luottaa laskentakaavaan ja markkinavoimien rationaalisuuteen. Illuusioihin siis.

Krohn on käsitellyt runsaasti teoksissaan teknologian ja virtuaalitodellisuuksien vaikutuksia ihmiseen sekä valveen ja unen erilaisia tiloja, todellisuuksia. Näin myös teoksessa Valeikkuna (Teos 2009), josta tuntui ihan heti luettuaan hyvin vaikealta kertoa mitään. Lukijana oli hetki ajateltava, mitä oli tullutkaan lukeneeksi, joka on aina hyvän kirjan tarkoitus. En pidä Krohnia scifi-kirjailijana, vaikka hänestä sellaistakin määrettä olen huomannut käytettävän. Minusta Krohn on fantastinen realisti. Hän venyttää kirjailijana mielikuvitustaan niin pitkälle, että lukijalle ei tarjoilla silkkaa fantasiahöttöä. Kertomuksen mukana pääsee matkustamaan ykkösvaunussa vuoristoradalla, joka kiitää rataansa pitkin niin ylös, että lukija on välillä kauhuissaan ja kun vaunu kiittää alaspäin vatsanpohjassa asti muljahtaa.

Valeikkuna kertoo valefilosofista, joka tapaa vastaanotolleen tulevia erilaisia ihmisiä kelluntatankissaan ja katselee iltaisin illuusiotaiteilija Mimi Martonin luomaa kattoikkunaa. Useimmat asiakkaat eivät kuitenkaan koskaan palaa, he eivät saa keskusteluista sitä mitä haluavat ja tarvitsisivat. Tytär, Aava, elää Muualla ja Mukamukamaassa.

Olen sanonut: – Menisit ulos, tapaisit ystäviäsi kasvokkain ja keksisit heidän kanssaan jotain hauskaa tekemistä. Voi luoja, Aava, sinä olet nuori vain kerran, ja voin vakuuttaa sinulle, ettei se ole pitkä kerta, vaikka niin varmaan vielä kuvittelet.

Mutta hän vastasi: – Voi Iskä, etkö ymmärrä? Tapaanhan minä heitä joka päivä Mukamukamaassa ja meillä on vaikka mitä tekemistä.
– Mutta se on vain mukatekemistä, minä väitin. – Ei Mukamukamaa ole oikea maa.
– Juuri siksi minä viihdynkin Mukamukamaassa, hän vastasi. – Mikä sinä sitä paitsi olet sanomaan, mikä on oikeaa ja mikä ei. Sinä iskä olet juuttunut ammeeseesi ja lotraat siellä päivät pitkät. Sinä olet kääntänyt selkäsi oikealle maailmalle.(Leena Krohn, Valeikkuna s.81)

 

Krohnin kaikki teokset ovat herättäneet minussa aina kysymyksiä sekä oivalluksia maailmasta, ajasta jossa olemme, elämme. Hän luottaa kirjailijana lukijaan eikä selitä vaan kertoo. Helsingin Sanomien kritiikissä Kuisma Korhonen moittii Krohnia taidosta, joka on jo liiankin hyvin hyppysissä sekä aiheista, joita hän toistaa teoksissaan. On totta, että teema ja aihe sekä moraalifilosofiset kysymykset ovat kohtalaisen samoja kuin hänen edellisissäkin kirjoissa, mutta niin kauan kuin näistä kysymyksistä on syytä muistuttaa tai on syytä pitää ne mielessä, juuri niin kauan niistä on kirjoitettava. Näköpiirissä ei ole, nähdäkseni, vielä sellainen maailma jossa näistä kysymyksistä olisi tullut tarpeettomia tai likimainkaan merkityksettömiä. Krohnin kertomana se tärkein ikkuna on yksinkertaisesti se ihmeellinen, se ihan oikea ikkuna.

 

 

Kuvalähde: Italian-renaissance-art.com

 

 

Advertisements