”Se, että olen kokenut jotakin ei lainkaan merkitse sitä että olisin ymmärtänyt sen merkityksen. Siksi pelkäänkin menneisyyttä, yhtä paljon kuin tulevaisuutta.[…] Minua ja internetissä tapaamiani ihmisiä, joiden joukkoon olin unineni liittynyt, ei mikään muu yhdistänyt samalla tavoin kuin unet. Näimme unta samoista asioista oudosti samanlaisella, kaoottisella tavalla.[…] Kaikkialla maailmassa missä ihmiset nukkuvat, heidän päähänsä putkahtelee pikkuruisia, sekavia maailmoja, jotka kuin arpeen kasvava liikaliha paisuvat todellisuutta isommiksi. Voi olla, että jossain on sellaisiakin asiantuntijoita, jotka tietävät mitä kukin niistä erikseen merkitsee, mutta kukaan ei tiedä mitä ne kaikki yhdessä merkitsevät.”

s. 119 Olga Togarczuk: Päivän talo, yön talo (1998, suom. Tapani Kärkkäinen 2004 Otava)

preivi@wordpress.com

Mainokset