Ihminen ja kissa ovat jo aikojen alussa löytäneet toisensa. Kissoista on tehty lukuisia lauluja, runoja, satuja ja kertomuksia. Lapsena kissa tuli tutuksi muun muassa Rudyard Kiplingin kirjasta Norsunlapsi ja muita veikeitä juttuja (Just so Stories 1902, suom. Yrjö Kivimies) kertomuksesta ”Kissa, joka kulki itsekseen”. On edelleenkin eräs parhaimpia kissakertomuksia, jonka olen lukenut.

Eilen illalla annettiin käsiini jo tutuksi tullut runokokoelma, joka perustuu kissoihin. T.S. Eliotin Old Possum’s Book of Practical Cats (1939). Siitä innoittuneena kaivoinkin esiin tällä kertaa musikaalin.

Tähän runoteokseen perustuu tunnetun ja tuotteliaan Andrew Lloyd Webberin säveltämä musikaali Cats, jonka näin 1990-luvun alkupuolella Budapestissä. Oli hieno ja ikimuistoinen kokemus.  Musikaalia on esitetty ympäri maailmaa ja yhä esitetään.

Musikaalin kappaletta Memory ovat tulkinneet useat laulajat ja muusikot. Lontoossa sen tulkisti Elaine Page, hän jota ihailee myös Susan Boyle, laulaja josta viime talvena tuli melkoinen julkkis. Barbara Streisand sekä Celine Dion ovat myös esittäneet tämän laulun, jonka alkuperäinen Broadway versio löytyy tästä.

Muita sunnuntaiklassikoita täältä.

CAT

”The Naming of Cats” on Eliotin runokokoelman aloitusruno. Kissojen kuten ihmistenkin nimeäminen muistuttaa aikalailla toisiaan, tarkka nimi kun on kantajansa syvin olemus ja muut vain lähellä nimittelyä. Runoa voi myös kuunnella sekä katsella juutuubista Cats –musikaaliversiona.

The Naming of Cats

The Naming of Cats is a difficult matter,
It isn’t just one of your holiday games;
You may think at first I’m as mad as a hatter
When I tell you, a cat must have THREE DIFFERENT NAMES.
First of all, there’s the name that the family use daily,
Such as Peter, Augustus, Alonzo or James,
Such as Victor or Jonathan, or George or Bill Bailey –
All of them sensible everyday names.

There are fancier names if you think they sound sweeter,
Some for the gentlemen, some for the dames:
Such as Plato, Admetus, Electra, Demeter –
But all of them sensible everyday names.
But I tell you, a cat needs a name that’s particular,
A name that’s peculiar, and more dignified,
 Else how can he keep up his tail perpendicular,
Or spread out his whiskers, or cherish his pride?
Of names of this kind, I can give you a quorum,
Such as Munkustrap, Quaxo, or Coricopat,
Such as Bombalurina, or else Jellylorum –
Names that never belong to more than one cat.

But above and beyond there’s still one name left over,
And that is the name that you never will guess;
The name that no human research can discover –
But THE CAT HIMSELF KNOWS, and will never confess.
When you notice a cat in profound meditation,
The reason, I tell you, is always the same:
His mind is engaged in a rapt contemplation
Of the thought, of the thought, of the thought of his name:
His ineffable effable
Effanineffable
Deep and inscrutable singular Name.

T.S. Eliot: Old Possum’s Book of Practical Cats (1939)

Seuraa blogiani bloglovin’in avulla

Advertisements