Avainsanat

Olen jatkanut lomaelämää hyvässä seurassa, mitä parhaimmassa…

I’m nobody !
Who are you ?
Are you nobody
too?
Then there’s a
pair of us
don’t tell !

(E.D, selviää myöhemmin)

…runoilijan kanssa, jonka yksittäisiä runoja luin lukioikäisenä joululahjaksi saamastani Helvi Juvosen Kootut runot  (Wsoy 1977) teoksesta. Sitten löysin 1990-luvun alkupuolella divarista Ville Revon toimittaman teoksen Tähtien väri –teoksen (wsoy 1992), ja ostin sen ensisijaisesti tämän yhden runoilijan takia. Tänään löysin youtubesta useita videoita hänen runoistaan, kuuntelin niitä – minä senkun siemailen.

Juha Kulmalan intensiivisestä, anarkistisesta ja shamanistisesta runoudesta siirryin siis Emily Dickinsonin anarkismiin kun sain luettavakseni Merja Virolaisen toimittaman (ja suomentaman) Dickinson kokoelmaan Golgatan Kuningatar (Tammi 2004) ja

olen elänyt Emilyn kanssa, runoissa
kaupassa kävin, ja silloinkin – unohdin sen
mitä varten olet täällä, tuijotat jauhohyllyä ja
mitä minä tässä teen katsomassa kun

halusit nopeasti kotiin, ja  
hyvä ystävä soitti kertoen palaavansa huomenna
josko tapaisimme, sanoin
etten lupaa lähipäiviksi, mutta
toiste, Emilyni jälkeen
hän ymmärsi asian, välittömästi

IMG_3475 copy

Merja Virolainen on tehnyt tarkkaa ja huolellista työtä, hän on valinnut kokoelmaansa omasta mielestään kirjallisesti merkittävimpiä runoja ja perustelee valintansa hyvin.

Hän kertoo myös miksi on muuttanut, jos ja kun on joutunut muuttamaan runon rytmiä tai poljentoa. Runouden kääntäminen on haastavaa ja hankalaa. Tämän hän kertoo tarkkaan teoksen alussa, jonka jälkeen seuraa viiden luvun alle ryhmitellyt runot.

Ihan ensimmäisenä on Dickinsonin varhaisimpana tunnettu Ystävyydenpäivä-runo, jonka monet tulkitsijat ja tutkijat ovat myöhemmin lukeneet  kertovan myös Dickinsonin kohtalosta elää kokonaan yksin, puolisottomana ja perheettömänä. Runo kuitenkin viittailee väkevästi myös ystävyyden teemaan ja niihin valintoihin, joita hän tulee tekemään ja joita voi pitää varsin anarkistisena aikana jolloin hän eli. Luin runon myös ironisena tarinana siitä, että mies vain tulee ja poimii yhden neidoista elämäänsä.

Valintojensa vuoksi Dickinsonia myös pilkattiin ja mahdollisesti myös sen seurauksena, näin ajattelen, hän eristi itsensä ja elämänsä jo 32-vuotiaana melko pieneen elämänpiiriin. Siihen kuului hänen rakastamansa Susan, joka meni naimisiin hänen veljensä Austinin kanssa, lisäksi hän jakoi kotitalonsa naimattoman sisarensa kanssa. Susan ja Austin saavat kolme lasta, joista nuorin oli Emilylle rakkain ja läheisin. Voiko muuten puhua eristyksissä olosta, mikäli ihmisellä on tuonkin kokoinen lähiporukka ympärillään?

Viiden luvun nimet ovat Dickinsonin runoista, ja niistä on myös luettavissa eräs (hänen) elämänkulku:
Veden oppii janosta
Villit yöt, villit yöt
Maksoit suudelmastasi taivasosuutesi
Kuolema se ei ollut
Kaikesta on maksettava kaikellaan

Joissakin Dickinsonin rakkausrunojen selvä ja selkeä kohde on nainen, ja joissakin, sukupuoli jää epämääräisemmäksi. Virolainen, kuten muutkin elämänkerturoijat vatvovat kyseistä aihetta, ja aivan tarpeettomasti. Nämä runot ovat monitulkinnallisia viuhkoja, joita ei laiteta noinvain mikroskoopin linssin alle. Virolainenkin toteaa omassa analyysissään teoksen lopussa, että runot ovat niin moniin suuntiin aukeavia että on yksinkertaistavaa tehdä tulkintoja vain tekijän elämänkertatietojen pohjalta.

Ja miksi ihmeessä rakkaus tulisi paketoida koskemaan vain ja ainoastaan parisuhde-rakkauksia? Dickinson, kuten monet muutkin naislyyrikot ovat murtaneet tätä Yhtä Ainoata Olemassaolontapaa, vaikka se ajatustottumuksissamme kovin sitkaasti elääkin. Rakkaus rakentuu mielikuvissamme vain yhdenlaisesta värssystä ja siksi Dickinsonin rakkausrunojakaan ei pidä katsoa tai lukea ainoastaan yleis-yhteis-kulttuurin kiikareilla.

Se, että Dickinson on tuntenut selvästi, ei vain homoeroottisia tunteita vaan selkeästi myös seksuaalista halua sekä rakkautta naista kohtaan, on ollut tuona aikana rikollista ja on seikka joka on vaikuttanut  monien elämänkohtaloon sekä kokemuksiin. Myös Dickinsonin valintoihin. Hänestä on myös sanottu, ettei hän uskaltanut  julkaista runojaan myöhemmin kun sille jo annettiin mahdollisuus ja sitä jo pyydettiinkin. Hän kieltäytyi.

Dickinsonin kohtalo on traaginen kirjallisesti. Aluksi hänet torjuu arvossa pidetty kriitikko (mies), joka luonnollisesti ”parantelee” hänen tekstejään, ja hänen runojaan julkaistaan ilman hänen suostumustaan, ja niihin tehdään muutoksia, joista ei kysytä häneltä itseltään. Vasta paljon myöhemmin, hänen kuolemansa jälkeen, kaikki runot on julkaistu alkuperäisessä muodossaan.

Virolainen kirjoittaa:

Mieskirjailijalle omalaatuisuus sallitaan, sitä jopa odotetaan häneltä. Naiskirjailijan kohdalla kummastellaan, mitä vikaa hänessä oli, että hän ei esimerkiksi avioitunut ja tehnyt liutaa lapsia, joiden hoitamisen, puiden kantamisen, hellan ja uunien lämmittämisen, ruuan valmistamisen, tiskaamisen, nyrkkipyykin, hiililämmitteisellä silitysraudalla silittämisen, lattioiden lakaisemisen ja jynssäämisen, mattojen tamppaamisen, pölyjen pyyhkimisen, vaatteiden ompelun, kasvimaan kuokkimisen ja kitkemisen, sairaiden hoitamisen, kuolleiden hautaamisen, kirkossa ravaamisen ja miehen hellimisen yli jäävällä ajalla ja voimilla hän olisi sitten hiukan harrastellut kynäilyä. Merja Virolainen, Golgatan Kuningatar (2004)

Ja yhä pidetään hieman kummallisena, sellaista naista, joka näistä asioista kieltäytyy. On ikään kuin vähän sallittuakin hieman sylkäistäkin yksinelävien, näiden ”vain”  tai  ”jotakin vaille” jääneiden ihmisten päälle (miesten tai naisten) tai loihtia heistä outoja ja varsin kummallisiakin kuvastoja.

Dickinsonin ”eristäytymistä” en ihmettele, hän tekee töitä ja sen työmäärän jälkeen lepää. Lepäisi aika moni muukin, koska hän kirjoittaa neljän vuoden aikana vv. 1861-1865 koko tuotantonsa: noin 1775 runoa, fragmentteja ja luonnoksia. Näistä julkaistiin hänen elinaikanaan kymmenen, useimmat nimettöminä sekä varkain. Nyt Dickinsonia pidetään Walt Whitmanin kanssa Heinä, jotka ”keksivät” amerikkalaisen runouden. Eräs amerikkalainen kysyy tässä videossa: no, opimmeko mitään?  

Ihminen oppii kai, hitaasti. Runon aika on pidempi.

Tässä kolme Dickinson runo-videota, joista viehätyin:
I died for beauty
My life closed twice before its close
Hope

JLT = Ja  Lisä  Tietoa:
Outi Oja Kiiltomadossa Merja Virolaisen teoksesta
– 
Emily Dickinson Wikipediassa
– 
The collected poems of Emily Dickinson

Mainokset