Muutamia lähimmäisiä; kiireisenoloinen noin nelikymppinen mies jolla oli pehmeänahkainen kermanvärinen salkku (0 euroa), perusturkulainen keski-ikäinen nainen iloisine silmineen joka kaivoi jo parisataa metriä ennen lipasta rahan taskustaan (useita isojakin kolikoita), monta ujonoloista hiljaista miestä (useita erikokoisia kolikoita), ylimielisesti ympäristöään tarkkaileva aneemisesti pukeutunut, tod. näk. joku pikkuvirkamies (0 euroa), vanhahko mies joka valitteli pahoillaan ettei ole kolikkoja taskussa (0 euroa), yksinkulkeva keski-ikäinen nainen joka heti sanoi että: kyllä-mulla-on-taskun-pohjalla (useita kolikoita), kännykkään puhuva lukiolainen (0 euroa), ryhmä hyvin meikattuja naisia korkeissa koroissa (0 euroa), kaksi kolmi-nelikymppistä äitiä neljän alle nelivuotiaan kanssa (useita kolikoita ja paljon hymyä), muutama maahanmuuttajanuori (useita kolikoita), nuori mies mahd. ensi treffeillään viehättävänoloisen nuoren naisen kanssa (seteli) … ja moniamonia muita.
Kun on kerjuulla näkee monta asiaa ja oppii monenlaista. Näkee.

Eräs nainen seisoi pitkään vierelläni ja kertoi elämästään. Katselimme yhdessä kuinka Turun kaupunginhallituksen puheenjohtaja Aleksi Randell kiipesi Wiklundin seinää pitkin alas.

– Onk ne tullu iha hulluiks?, hän kysyi.
Naurahdin sekä pitelin kohmettuvissa kourissani rahalipasta. Sormia tykytti, koska ne olivat ihan jäässä. Aina välillä toista kättä oli lämmitettävä taskussa kun ei ollut hanskoja.
– On ne, vastasin.
Nauroimme. Mietin milloinkahan tämä läheinen on päässyt edes pesulle, ja onko hänellä edes omaa kotia.

Oli kylmä. Satoi kylmänjäistä vettä.

Kuule, hän sanoi vähän soperrellen, oon juonu ihan tarpeeksi ihankuule riittävästi taidan lopettaa juomisen ihankuule kokonaan. Sitten hän tyhjensi molemmat taskunsa, kaiken sen mitä hänellä oli, ja pudotti kolikot keräyspurkkiin.

nenapaiva

Advertisements