Avainsanat

Televisiossa käynnistyy kevään tullen todennäköisesti Suurin Pudottaja tai Suurin Keventäjä -ohjelma tai muu Suuri Läskikapina. Naistenlehdet täyttyvät laihdutuskuureista ja –ohjelmista. Moni tekee vuoden vaihtuessa laihdutuspäätöksen. Minun on laihduttava koska: [ajattele ja lausu se ääneen nyt].

Onko suhteemme omaan kehoomme, ruumiillisuuteemme kuitenkin jotenkin vinoutunut ja epäterve? Mikä meitä siinä ohjaa? Että laiha on terve ja normaali, lihava tai ylipainoinen on sairas ja epänormaali. Läski on vaarallista, ällöttävää sekä kauhistuttavaa. Etenkin naisilla. Anorektikkoon tai hoikkaan asennoidutaan toisin kuin ylipainoiseen. Anorektikko on kurinalainen ihminen, vaikka saattaisi olla paljon suuremmassa hengenvaarassa kuin ylipainoinen (usein onkin). Lihavia saa yhä pilkata, inhota, vihata, halveksua, väheksyä, mollata – myös julkisesti. Ympäröivä maailma, sehän on muuttunut yhä hurjemmaksi, yhä vaativammaksi, yhä ahdasmielisemmäksi myös sen suhteen minkälainen itse kukin saa olla. Saako enää olla olemassa muita kuin täydellisiä ihanneihmisiä ?

Vaikka:
”Itse asiassa yli 60-vuotiaista ne ovat terveempiä, joiden painoindeksi on yli 25. Lisäksi osa lihavuuden piikkiin menevistä sairauksista johtuu laihduttamisesta. Jojo-laihduttaminen aiheuttaa samoja sairauksia kuin lihavuus. Lihavilla naisilla on myös vähemmän osteoporoosia kuin laihoilla”. Niin kerrotaan Raijakoon artikkelissa: ”Minäkuvan voi rakentaa myös lihavuuden ympärille”.

Olisiko länsimaisessa naiskuvassakin jotain epätervettä? Kuinka vaikeaksi naiseksi kasvaminen ja naisena eläminen tehdään näillä kuvastoilla ja mielikuvilla jotka saavat liikkeelle foobiset kauhut ja hysteerisetkin asenteet, kun kuitenkin kyse on kehosta joka jokaisella on aivan ainutkertainen.

Terve sielu terveessä ruumiissa.

Olen elänyt läpi koko elämäni ”vääränkokoisessa” kehossa ja kohdannut monia asenteita, uskomuksia, ennakkoluuloja sekä fobioita, onneksi sen rinnalla olen tullut hyväksytyksi ja rakastetuksi. Olen olemattoman vähän sairastanut koko elämäni aikana, ollut siis työnantajillenikin hyvin hyödyllinen. Viimeisessä terveystarkastuksessa terveydenhoitaja piti kaikkia kolesteroliarvojani ihmeen hyvinä. Ihmeen hyvinä. Lausuma johtuu siitä että olen ylipainoinen, ja hänessä terveyteni herätti ihmetystä. Tunnen useita laihempia, laihoja tai hoikkia kanssaeläjiä jotka syövät jo keski-iässä säännöllisesti kolesteroli- tai verenpainelääkkeitä tai sairastelevat muuten usein. Mutta heidän laihuutensa ei ole syy sairasteluun, ylipainoisella se olisi.

Terve ruumis terveellä sielulla.

En harrasta liikuntaa tai käy uimahallissa tai kävelylenkeillä tai pyöräile laihtuakseni, vaan voidakseni hyvin. Paitsi että liikunta virkistää, niin lihakset säilyttävät toimintakykynsä. Teemme suurta vahinkoa toisillemme sekä itsellemme ellemme rakasta kehoamme sellaisena kuin se on, sellaisena kuin miksi se muuttuu iän sekä elämän myötä. Sillä se muuttuu, emme ole samoja ihmisiä mieleltämme emmekä keholtamme kuin lapsena tai nuorena. Kehossamme tapahtuu koko ajan muutoksia, joka hetki.

Pidin lukupäivän ja luin kirjaa: Koolla on väliä !

Miksi lihavuus on niin vaikea hyväksyä? Miten tietyt ruumiit ja ruumiin muodot tulevat määritellyksi sopimattomiksi, muokattaviksi ja epäterveiksi? Kuka kulloinkin määritellään liian suureksi tai painavaksi ja miksi? Kuka hyötyy ja kuka kärsii siitä, että lihavuudesta yritetään päästä eroon? Miksi niin moni on epävarma ruumiinsa koosta ja muodosta – miten ruumiillisuus liittyy identiteettiin ja omanarvontuntoon? Mistä muista kuin terveydellisistä syistä lihavuutta halutaan ”hoitaa”? Onko mahdollista, että me ihmiset olemme luonnostamme useamman kokoisia ja muotoisia kuin vallitsevat ”terveen” ja ”normaalin” kriteerit antavat ymmärtää?

Näitä ja muita kysymyksiä pohditaan Katariina Kyrölän ja Hannele Harjusen toimittamassa teoksessa Koolla on väliä! – lihavuus, ruumisnormit ja sukupuoli (Like 2007). Sen saa nyt edullisesti Liken verkkokirjakaupasta. Suosittelen heille jotka haluavat ymmärtää ajattelutottumuksiaan,  ja mahdollisesti löytää sen todellisen Suuren Keventäjän.

Turun Sanomissa kirjasta näin.

Mainokset