Timbut kysyivät kommentissaan täällä kirjasta jonka mainitsin sunnuntaiklassikkoa kuunnellesani täällä. Jaan Kaplinski: Titanic (otava 1995, suom. Anja Salokannel).  Kaplinski on parhaimmillaan tässä teoksessa ja teen paluumatkoja siihen hyvin usein. Kaplinskin visiot maailmastamme ovat hyvin todenmakuisia, mutta myös lohdullisia. Sen sanottava ei ole viidentoistavuoden aikana laimentunut lainkaan.

Siis Timbuille aavikolle ja toki muillekin kiinnostuneille: muutama sitaatti sekä linkkejä teokseen sekä  tekijään.

*****

”Emilin puhe siitä, että hullut paranevat veden päällä, tuli mieleeni kun luin Foucaltin hulluuden historiaa. Siinä on puhetta hullujen laivoista, jotka keskiajalla purjehtivat satamasta toiseen, matkustajina mielisairaita. […] Maailmassamme on vallalla hulluus joka vie ihmissuvun kadotukseen. Tietenkään matkustajat eivät tiedä, mihin laiva heitä vie. He luulevat, että he ovat matkalla uuteen maailmaan, tulevaisuuteen; he tekevät matkaa ja veden päällä on niin hauskaa että he pääsevät eroon pahasta hengestä. Se, mihin he lopulta päätyvät, on toinen juttu.” s. 86

*****

”Onko hullu se, jota me emme halua ymmärtää? Ja päinvastoin, emmekö nimitä ihmistä hulluksi silloin kun emme saa hänestä selvää?

Hulluus on enemmän sosiaalipsykologinen kuin yksilöpsykologinen käsite. Ryhmässä, jossa kaikki ymmärtävät hyvin toisiaan, ei kukaan ole hullu; ryhmässä jossa kukaan ei ymmärrä ketään, kaikki ovat hulluja. Yhteiskunta, jossa me elämme, maailma, jossa me elämme, on puoliksi tai enemmän kuin puoliksi hullu. Hulluus on jotakin joka on välillämme; hulluus on pieni Maxwellin demoni joka vääristää meidän käyttäytymistämme, syö ja nakertaa informaatiota niin että se ei tule enää ymmärrettävässä muodossa ihmiseltä toiselle.” s. 123

*****

” On selvää, että joukossamme on paljon hulluja, mutta ei täysin selvää, onko meistä kukaan täysin viisas, hulluudesta vapaa. Jos joku tällainen ihminen on olemassa, hän voi tuntea olonsa aika ihmeelliseksi. Niin, miltä tuntuu siitä, joka tulee äkkiä järkiinsä, käsittää, että oli hullu ja että kaikki hänen ympärillään, sukulaiset, aviopuoliso, lapset, ystävät, toverit, tuttavat, ovat hulluja. Minun on vaikea uskoa, että hän riemuitsee että pääsi hulludesta. Ainakin minun on vaikea arvata, onko hulluus raskaampi kantaa kuin yksinäisyys. Luulisin päinvastoin – yksinäisyys on raskaampaa. Ehkä sen vuoksi täsyjärkisiä ihmisiä onkin niin vähän.” s.87

*****

”Eräässä tuoreessa Titanicia koskevassa artikkelissa väitettiin, että laivan rungon teräslevyt olivat liian ohuet ja hauraat, minkä vuoksi jäävuoreen törmääminen repi laivan kylkeen yli yhdeksänkymmentä metriä pitkän aukon. Jos niin oli, laivanrakennuksessa olivat törmänneet vastakkain kahdenlaiset vaatimukset – toisaalta nopeus, taloudellisuus ja ylellisyys, toisaalta turvallisuus. Ja niin kuin usein, turvallisuus jäi tässäkin häviölle. Miten on laita valtioiden suunnittelussa? Uusliberalismi ei halua käsitellä lainkaan tällaisia asioita, valtioiden pitää muotoutua niin kuin tähänkin asti, asteittaisen kehityksen kautta, suunnittelematta, itse, yritysten ja erehdysten tietä. Millaiset kriteerit tässä tapauksessa ohjaavat valtioiden kehitystä? Turvallisuusko vai taloudellinen hyöty, vakaa vai nopea kehitys, maksimaaliset tulot vai eloonjääminen tulevaisuudessa?” s. 130

Linkkejä:

 

Mainokset