Avainsanat

Lentokone lensi nosturin ohi, oli vappu.

 Alakerran yksinäinen muutti ylioppilaskylään, siellä on halvempaa elää ja kavereita. Pilvet vaihtoivat asentoaan nopeammin kuin minä, joka olen kuin jähmeä suolapatsas, Lootin vaimo joka katsoi taakseen liian kauan. Yhdellä vuorella on musta neitsyt, jota monet käyvät koskettamassa. Kävelin vuorta ylemmäs, katselin pilviä ja istuin vuonna 800 vuorelle kiivenneen erakon luolan edessä ja kuorin katalonian kypsyttämää appelsiinia. Ajattelin erästä rakasta ihmistäni. Eräitä rakkaita ihmisiäni.  En katsonut eteen enkä taaksepäin.

Vappuna luin kirjaa jonka kirjoittaja on elänyt  yli  sataviisikymmentä vuotta sitten, ja se mistä hän puhuu sanoissaan havahdutti minut. Eivät ne sanat liikuttaneet, eivät siten kuin liikuttuu hyvistä ystävistään , siellä ja täällä, heistäkin jotka eivät juuri näyttäydy arjessa, mutta joita rakastaa.

Tämä kauan-sitten-elänyt kirjoittaa globaalista markkinataloudesta ja muurahaisista sekä muista elollisista olennoista. Hän kirjoittaa: ” Muurahainen, pikkulintu, murmeli ja alkukantainen ihminen eivät ole lukeneet sen paremmin Kantia kuin kirkkoisiäkään, eivät edes Moosesta. Ja kuitenkin kaikilla on samanlainen käsitys hyvästä ja pahasta. Ja jos mietitte hetken, mistä tässä asiassa on pohjimmiltaan kysymys, tajuatte kohta, että se mitä muurahaiset, murmelit ja kristityt tai ateistiset moralistit pitävät hyvänä on sitä, mikä on hyödyksi kunkin lajin säilymiselle, ja se mitä pidetään pahana on sellaista, joka on lajin säilymiselle vahingoksi. Ei yksilölle, kuten Bentham ja Mill määrittelivät, vaan hyväksi tai pahaksi koko lajille.”

Luin kirjaa ja siivotessani ajattelin, paitsi erästä monin tavoin viisasta ystävääni keskisuomessa, niin myös sitä että mitenkä ihmeessä me voimme lajina olla yhä tässä. Aivan samassa kohdassa, kaiken keskellä, ikään kuin kukaan ei olisi liikahtanut minnekään moneen sataan vuoteen. Ja että, miksi kaikki ne jotka kirjoittavat sellaista josta saan virtaa, ilmaa ja happea, puhuvat muurahaisista niin kauniisti ja hyvin. Minä ”murhasin” niitä kanelilla yhtenä keväänä kun aikoivat vallata koko sen kodin, jossa silloin asuin.

Laiva lähti matkalle meren yli, näin sen parvekkeelta.

Mainokset