Olen koukussa.

Palstahommat ovat nielaisseet minut kitusiinsa, vähän kuin tässä kuvassa.

Palstahommat ovat hauskoja ja antoisia hommia. Suomalainen ihminen taitaa olla aika ainutlaatuinen tässä(kin) asiassa. Nämä kaksi (hyvällä tuurilla ehkä kolme) kuukautta vuodessa, jolloin kaikki kasvaa ja kukkii ja kukoistaa, ovat aivan erityisiä.

Aloitin palstani (ja parvekeistutusten) suunnittelun jo helmikuun lopulla, jolloin hanget korkeat nietokset peittivät kaiken alleen. Maaliskuussa luin usein iltalukemistona siemenluetteloita ja kehittelin mielessäni viljelyksiäni. Haaveilin. Siemenluettelot ovat aivan loistavaa iltalukemista. Aloin nähdä surrealistisia unia, jopa puhuvista kasveista.

Luin erilaisia puutarhablogeja, ja kun ensimmäiset puutarha-alan yritykset siirtyivät kevätkauteen, aloitin kuljeskelun kaupoissa, enkä ollut lainkaan ainoa asiakas. Hankin välineitä sekä siemeniä. Puutarhakaupoissa maleksi kanssani muitakin kesäpuutarhaansa tai palstaansa tai pihaansa suunnittelevia. Olen kevään aikana saanut käydä monta hauskaa ja kiintoisaa puhelinkeskustelua kasveihin ja viljelyyn liittyen.

Nyt kun palstatouhut ovat käynnistyneet todenteolla, se on humahtanut hattuun kuin humala.

Palatessani illansuussa kotiin, pihalla nautti auringonvalosta, nurmikolla madellen, otus johon ei kovin usein tule törmänneeksi. Se ei ollut näköharha. Tarkkanäköisimmät huomaavat kuinka sen vasemman jalan sormet ovat alkaneet jo muuttua vihreäksi, eikä kateudesta vaan siksi, että se sulautuu siten ympäristöönsä. Aika veikeä kaveri, eikös vaan? Meillä on tosi lämmintä kun tämäkin viihtyy ulkona.

Advertisements