Olen kuullut sanottavan, että voima on sitä, että pystyy katkomaan rivin suklaata neljäksi palaksi ja sitten, – syömään vain yhden. Ilman muuta, joissain tilanteissa juuri tuo teko vaatii aivan erityistä voimaa. Mutta aivan valtavasti voimaa tarvitaan siihen ettei ahmi hyvin vaikuttavaa romaania yhdellä lukaisulla, yhdellä istumisella, yhden yön aikana, vaikka kuinka tekisi mieli. Vaan pysähtyy välillä, kesken matkan, ja antaa mielikuvien sekä ajatusten virrata vapaana.

Luku- ja kirjoitustaito, niin tärkeitä taitoja kuin ne ovatkin, ovat hankittuja taitoja. Onko mielikuvitus? Kyky kuvitella ja käyttää sitä aktiivisesti. Voiko täysin luku- ja kirjoitustaidotonta ihmistä pitää moraaliselta tajunnaltaan sellaisena joka ei olekaan täyttä ymmärrystä vailla? Ja voiko olla niinkin, että kaikki tämä informaatio jota päivittäin luemme, ja jonka päästämme tajuntaamme, tuhoaakin meidän ihmisyyttämme enemmän kuin varsinaisesti kehittää sitä?

Sen tiedän, aivan varmasti, että lukutaitoinen ihminen jolla ei ole mielikuvitusta tai se on heikosti kehittynyt, hän voi tosiaankin olla myös tajunnaltaan paljon vajaampi kuin se joka ei osaa lainkaan lukea eikä kirjoittaa ja jolla kuitenkin on kyky kuvitella. Senkin tajuan, en vain tiedä vaan tajuan, että väkivaltainen ihminen on mielikuvitukseton. Tajuan sen entistä kirkkaammin ja selvemmin nyt, lukiessani erästä romaania, joka tuottaa minulle hyvin suurta iloa, ja joka ei jätä minua, ei silloinkaan kun pääsen viimeiselle sivulle ja suljen kirjan.

Mainokset