Juuri hetkeä ennenkuin käännyttiin yöpuolelle, oli hurjan kaunis auringonlasku. Lasku? Eihän aurinko minnekään laske, tiedehän on jo todistanut tämän ja moneen kertaan, kauan sitten, pitäisihän sinun se jo tietää. Aurinko nousee ja laskee, koska niin se tekee silmän havainnon mukaan. Sitä ei tieto tai tiede muuta miksikään, että kieli on osa havaintomaailmaa. Mitäköhän varten ihmiset luottavat sellaisiin asioihin, joita eivät havaitse ja joista heillä ei ole lainkaan kokemusta? En havaitse maapallon liikkeitä, en tunne kehossani kun se kääntyy, en käsitä sitä. Paitsi silloin kun näin, ja omin silmin, Irlannissa kun vuorovesi nousee. Tuntui siltä kuin koko Atlantti olisi halunnut vyöryä tuon pienen saaren yli. Siihen asiaan muuten on kuulla myös osuutensa, mutta en halua sanoa siitä mitään, koska se on kuun ja maan välinen asia eikä kuulu minulle. Niillä on ne omat juttunsa ja minä olen aika vähäinen tekijä siinä yhtälössä. Joten minulle aurinko nousee tai laskee, ja tänään kun se laski, oli erityisen kauniit värit taivaalla. Tässä kuvassa näkyy myös miltei täysikuu.