Ylen Teemalta tulee aika hyvin rakennettu sarja mielenterveydestä, jossa kertojina ovat nuoret aikuiset sekä ohjelmantekijät. Sitä en tiedä kuinka osallisia tarinoiden päähenkilöt ovat tässä olleet ja mikä perusviesti on kokonaisuutena. Seuraan sarjaa mielenkiinnosta aiheeseen, ja siksi että se mitä sarjan ensimmäinen kertomus ”Mikko” sanoi ensimmäisessä tämän ohjelmasarjan ohjelmassa ja on minusta tärkeätä, koska se liittyy toivon kokemukseen: ”minua ei jätetty sairastamaan”. 

Tärkeä pointti, ja liittyy eräiltä osin niihinkin kysymyksiin joita Mikko Rimminen jossainmäärin myös tutkii taitelijana teoksessaan Nenäpäivä. Yksinäisyyden sekä erillisyyden ja yhteisön rajapintoja, sekä sitä mistä ne rakentuvat. Siksi Nenäpäivä on oikeastaan aika vakava romaani, koska se liikkuu sillä raja-alueella jossa me olemme tietävinämme sen berliininmuurin joka erottaa  meidät toisistamme, mutta ehkä ihmisrakkaus ja yhteys toisiin/toiseen rakentuukin monesta samanaikaan sekä rinnakkain elävästä todellisuudesta, jopa sellaisestakin todellisuudesta jota emme voi aina sanoin kuvata tai vangita sanojen häkkiin, sekä niistä vapauttavista sanoista, niistä jotka rakentavat siltoja toisesta toiseen.

Ohjelmakokonaisuus löytyy täältä Ylen Teema.

Advertisements