Avainsanat

Päätät jäädä henkiin koska et hukkunut. Televisiossa naparetkeilijät hiihtävät autiossa valkoisessa maisemassa kohti pohjoisnapaa. Oliko se hän vai hän, kysytään, eikä kukaan tiedä enää varmasti, ei muista, kuka valloitti pohjoisnavan, oli ensimmäinen ja nosti lipun yksin, kulki koko matkan, pääsi perille, ja viimein: palasi takaisin kotiin. Napajäätikkö sulaa kiihtyvällä tahdilla, emme halua sen tapahtuvan, ei hänkään joka yhä kaksin käsin pitää jäätiköstään kiinni, ei jaksaisi elää. Ei jaksaisi elää.

Emme tiedä kuolemastamme mitään tärkeätä, kuolemanpelkomme suojelee sen mitä elämme. Me olemme vettä, vedessä alkumme saaneita, vedestä nousseita, ja kerrostalon kokoiset lohkareet kelluvat kohti kun valtava valkoinen manner sulaa ja palaa, omaan alkuunsa, muuttuu vedeksi jälleen; virtaa sisällämme, koska emme halua kuolla, jäätyä, olla jäätikkö jolla vain naparetkeilijät hiihtävät täysin puhumattomina. Päätät jäädä henkiin ja elää, etkä jäätynyt,  jäät.

****
Runorostaissa JÄÄ-runoja

Mainokset