Vladimir Vysotsky on neuvosto-venäläinen taiteilija: runoilija, laulaja ja näyttelijä (1938–1980) joka eläessään joutui monenlaisen vainon ja sensuurin kohteeksi. Vasta kuolemansa jälkeen hänen laulelmansa levisivät ympäri maailmaa. Lauluissaan hän kuvaa mm totalitarismin ja yksilön välistä suhdetta. Vysotskyn laulu Valhe ja Totuus (Neznaja pravda) on faabeli joka kertoo totuuden ja valheen ”ystävyydestä”, kohtaamisesta. Se on taru joka on totta, kuten hyvät tarinat jotka elävät kauan.

Palmikkopäisenä Totuus maailmaa kiersi, edessä rampojen, köyhien prameili vaan. Ikkunasta Valhe hänet nähdessään huusi: – Voit levätä luonani tule sisälle vaan! Totuus noudatti kutsua, lepäsi sängyllä hetken, ei aikaakaan, kun nukkui kuin lapsonen Jumalan. Valhe peitteli hänet ja avasi samppanjapullon. Joi itsensä humalaan, punoen suunnitelman. Bulldoggi-kasvoinen Valhe vietti näin iltaa. Röyhtäillen, nikotellen hän lauleli vaan. Jos alasti käymme, kuin vastasyntyneet käyvät, ei voi totuutta erottaa valheesta ainutkaan. Hän varasti Totuuden leningin, kultaisen pannan. Änki koreat kengät kiroten jalkaansa tuo. Kellon ja lompakon otti ja kadulle juoksi. Totuuden hahmossa Valhe nyt samppanjaa juo.

Totuus heräsi, kaivaten kultaista pantaa. Ihmetellen seisoi Valheen huoneessa hän. Alastomana, kun kadulle kirmaisi silloin, huomasi köyhien häntä kivittävän. – Syytön mä oon, huusi totuus, valhe on vienyt pukuni, lompakon, kelloni kimaltavan. Köyhät ja rammat kivitti totuutta, kunnes poliisi korjasi väsyneen vaeltajan.

Poliisi sanoi: – Totuuden tunnemme kyllä, hän kulkee kultaisin vaattein, niin hieno hän on. Totuus ei koskaan alasti kaduilla juokse. Ruoskitaan petturi, ruoskitaan jumalaton! Totuus itki ja syyttömyyttään kauan vannoi. Nyt hän on köyhä ja sairas ja asunnoton. Valhe kulkee maailmalla kultaisin vaunuin. Puhdasverisen tamman vienyt hän on.

Voit toivosi heittää, turhaan totuutta säälit. Vaikka löytyykin hulluja, totuutta puolustamaan. Se joskus voi voittaa valheen, mutta huomaa: vain, jos oppii valheen lailla varastamaan. Usein juot votkaa seurana janoiset veljet. Sinä tiedätkö silloin, missä yösi oot nukkunut? Herää ja itke, valhe on paitasi vienyt. Herää ja itke, se on tammasi anastanut. Valhe on totuus, usko se veljeni vihdoin. Katso, se kiertää sun puvussas maailmaa. Herää ja itke, se on vienyt kultaisen kellos. Herää ja itke, se tammaasi ohjastaa. -Vladimir Vysotsky

Tässä sen laulavat Mika ja Turkka Mali suomeksi.

Ja venäjänkielentaitoisille:  T Ä S S Ä  sen esittää Vladimir Vysotsky itse.

Lisätietoa:
Vysotskin ystävien verkkosivut

Wikipedia englanniksi.

********
Muita helmikuisia sunnuntaiklassikoita löydät TÄÄLTÄ

Advertisements