Erään kaupungin kaupunginvaltuustossa on talousrikoksista vankilassa istunut, ja varattomaksikin aikoinaan julistautunut, entinen kaupunginjohtaja. Siellä istuu myös kansanedustaja jonka lahjonta-vaalirahasotkut ovat parhaillaan syyteharkinnassa. Saman kaupungin apulaiskaupunginjohtaja erotettiin toimestaan jokin aika sitten vakavista väärinkäytöksistä toimessaan ja vaikutusta oli varmaan silläkin, että sai myös pahoinpitelysyytteen. Saman kaupungin muuan johtohenkilö ajeli parin promillen humalassa poliiseja karkuun viime syksynä, hyppäsi autostaan ja juoksi metsään. Jostain kannonnokasta hänet sitten poimittiin talteen. Eduskunnassa on useammankin ministerin vaalirahasotkuja ollut rikostutkinnassa jo pitkään. Siis rikollisia, tekojensa tähden. Siksi suivaannun kun turvariepujaan roikuttavat eppukansalaiset purkavat angstista raivoaan kerjäläisiin joita EU:n vapaan liikkuvuuden myötä vaeltaa nyt myös meidän maahamme. Halutaan potkia nämä pahalta haisevat rikollisrääsyläiset pois kaduiltamme joissa kävelee ainoastaan siistejä ja hyvältä tuoksuvia ihmisiä jotka ahkeroivat uutterasti tässä hyvässä ja reilussa yhteiskunnassamme. Söpö unelma! Malja sille !

Laki on kaikille sama, mutta tuomiot vaihtelevat.

Suomessa sanotaan olevan miljoona köyhää (tosin jotkut saavat tästäkin eipäs-juupas märinän aikaiseksi). Eikä osa halua tai kykene tai yksinkertaisesti: saa töitä. Se, että  maahamme saisi tulla vain töitä tekemään sisältää toisenkin ajatuksen: on rikos elää tässä maassa ellei ole ansiotöissä. Työmarkkinoiden käytettävissä. Työttömyys on, kuten Matti Wuori jo aikoinaan kirjoitti, ainoa rikos jossa rikoksen kohteeksi joutunut on syyllinen jo tehtyyn rikokseen. Samoin on köyhyyden kanssa. Köyhä on itse syyllinen osaansa ja yksin vastuussa siitä. Muilla ei ole osaa eikä arpaa työttömien tai köyhien olemassaoloon. Osa jengistä on kuitenkin aina työttöminä, se kuuluu tähän systeemiin. Osa pidempään, osa toisinaan ja osa pysyvästi. Eikä se ole aina suuri murhe. Suurempi murhe on se, etteivät hyvin koulutetut kansalaiset saa tehdä mitään.

Kuulun tyhmiin. Otin vastaan määräaikaiseen osapäivätyön jonka taloudellinen hyöty on olematon ja teen myös jonkunverran vapaaehtoistyötä. Kuulun nykyisten tulojeni mukaan köyhiin. Pysyn hengissä nykyisillä tuloillani, mutta ne muuttuvat, – en tiedä tulevasta. Päivärahani ei putoa tilille napsvaannaps kuin pankkikortilla nostettu seinäraha, ja siitäkin maksetaan 1,5 prosenttia enemmän veroa kuin ansiotulosta. Ammattiliitto on hoitanut asioitani mallikkaasti, mutta samaa en voi sanoa muista virkamiehistä ja tästä ylipaisuneesta virkamieshallintokoneistosta.

Valtiolaiva vuotaa ja matkustajista iso osa keikkuu tai ajelehtii kiikkerissä jollissaan etsien maata jalkojensa alle, kansituoleilla istujilla on jo tukalat oltavat; tähyillään taivaanrantaan ja sovitellaan pelastusliivejä. Vaan sovituskopissa on ahdasta, eikä liivejäkään ole enää tarjolla kaikille.

YLE:N Vaalistarttikeskustelu oli onnistunut. Kerrankin useimpien puheessa olivat asiat selkeästi esillä ja minun on hieman vedettävä takaisin Vihreisiin suunnattua kritiikkiäni (mutta vain vähän). Anni, Jutta ja Paavo selvisivät hyvin. Hyvin selvisi Marikin, vaikka olikin altavastaajana ja Päivikin puhui vaihteeksi kuin tolkun ihminen kun oli jättänyt raamatun yöpöydälleen kotiin. Timo oli väsähtänyt ja vaikutti mietiskelevän että kenet ottaisi hallitukseen. Ikihymyilevä Jyrki oli vaikeuksissa ja Stefanin sanapyörteistä en saanut selvää, mutta ei minun tarvitsekaan.

Luin Uuvanan blogissa  käynnistyneen ydinvoimalakeskustelun eilen illalla. Siitä käy hyvin ilmi, että kun on kyse luopumisesta (siis: ekologisesti kestämättömän ja turhan kulutuksen pienentämisestä), niin siinä ei auta ryhtyä osoittelemaan toisia ja jankuttamaan ydinvoiman ehdottomasta välttämättömyydestä vaan on tajuttava ettei maapallomme kestä tätä meininkiä. Kolmannen maailman ihmisiä (joita on moninmoninkertainen määrä länsimaisiin ihmisiin nähden) houkutellaan kovasti tähän tuhlailevan ja tuhoavaan elämäntapaan. Kiinassa on onnistuttu. Siellä on nopeasti vaurastuva keskiluokka joilla on nyt varaa ostaa ja kuluttaa. Toisaalta sielläkin tuloerot kasvavat ja tuottavat kasvavia muita ongelmia. Kiinan kehityksellä on vaikutuksensa myös meidän elämäämme täällä kaukana pohjoisessa.

Valtakunnantasolla päätöksenteontueksi kannattaisi ottaa kansalaisjärjestöt mukaan. Esimerkiksi tässä E-kymppibensakysymyksessä olisi voinut kuulla esimerkiksi mm Autoliiton jäsenkuntaa. Kysyä: millä keinoin yksityisautoilun päästöjä voitaisiin vähentää, esittäkää kymmenen hyvää keinoa. Nyt keskustelu tässä asiassa on pakkotoimien vuoksi jäänyt ainoastaan E-kymppibensan kritiikiksi ja hukataan iso määrä hyviä ideoita, ehkä pitkällekin tulevaisuuteen kantavia innovaatioita joita ehkä Autoliittokin olisi voinut suositella sivuillaan. Nyt he käyttävät energiansa keräämällä huonoja kokemuksia ”viherbensasta”. Siitä kuinka monta autoa on mennyt rikki. Siitä ei kuitenkaan löydy tilastoja heidän sivuiltaan kuinka monta ihmistä vammautuu tai kuolee liikenneonnettomuksissa vuosittain. Enemmän kuin influenssaepidemioihin.

Ainoa tapa saada energiankulutusta alaspäin on sen vähentäminen. Uraanin on arvioitu loppuvan noin 50-70 vuoden sisällä (riippuen laskijasta), joten siihen päättyy joka tapauksessa koko ydinvoimatuotanto. Joten ihmisen on aivan pakko keksiä uusia energiantuotantotapoja. Tai elää tuo aika kaasupoljin pohjassa ja ajaa eteenpäin henkensä hädässä. Paluuta ei ole.

Ydinvoimanpuolustajat ovat juuttuneet argumentoinnissaan jatkuvan talouskasvun ajatukseen ja tämän nykyisen kulutustason tukemiseen ja ylläpitämiseen. Köyhät ja pienituloiset ovat oppineet elämään niukasti, mutta luopumaan joutuu nyt se joukko ihmisiä joille se tulee olemaan kaikkein kivuliainta. Ikävä kyllä.

Advertisements