Avainsanat

Lapsena jäin yksin. Eräänä pyhäaamuna löysin äitini kylpyammeesta alastomana, ja aivan vaiti. Menin kouluun ja töihin, jäin työttömäksi ja väsyin. Tarvitsen unta, enemmän kuin toiset, ajattelin, koska olen nähnyt sellaisia asioita joita ei olisi tarvinnut kokea, ei koskaan nähdä ja jota ei toivoisi kenellekään, mutta joille en ole mahtanut mitään. Päätä palelsi, koska minulla ei ollut mitään. Ei edes hattua.

Aluksi siis luulin että tarvitsen vain unta enemmän kuin muut ihmiset. Olen vain yliherkkä. Että jotkut asiat ovat vain vähän hankalampia asioita minulle kuin muille. Sitten oivalsin että minulla on mielialan vaihteluita. Ja opin, että mielialani ovat häiriöitä. Opin, että minulla on mielialahäiriö. Että on diagnooseja. En vain ollut oivaltanut sitä. Sairaalassa oli terveitä ihmisiä jotka opettivat näitä asioita. Lopuksi lääkärit opettivat minulle, että olen perinyt tämän kaiken isoisältäni, ja että se on kulkenut suvussa kauan, mutta he eivät vaan tienneet sitä. Tämän kaiken oppiminen vei useita vuosia.

– Hälläväliä! ajattelin yhtenä aamuna herätessäni.  Ostin hatun, laitoin sen päähäni ja aloin elää.

Turun pääkirjaston Charles Sandisonin videoteoksesta: Sub Rosa, jota kannattaa käydä katsomassa mikäli tie vie/tuo Turkuun.

******
Runo- ja valokuvatorstaissa aiheena: Hälläväliä

Muita kuvia ja runoja löydät TÄÄLTÄ ja TÄÄLTÄ

Advertisements