Olen lukenut pitkin kevättä vihdoin suomeksi ilmestynyttä Olga Togarczukin teosta Vaeltajat (Bieguni, 2007, suom. Tapani Kärkkäinen). Kirjailija/kirja palkittiin vuonna 2008 Puolan merkittävimmällä kirjallisuuspalkinnolla. Luen sitä jo toistamiseen.

OT:n kaikki suomennetut teokset ovat tuottaneet minulle lukijana hyvin suurta iloa, koska niitä ei voi selittää täysin auki. Kaikissa hänen teoksissaan on myyttien salaperäistä viisautta ja voimaa. Myytit puhuttelevat ihmisen sielua. Togarczukin kertomana niistä tulee liki runoutta. Runous on unen tarkkaa kuvausta. Unet ovat vain valve-elämämme toinen puoli.

Togarczuk sanoo eräässä haastattelussa (löytyy kokonaisuudessaan täältä) unista ja lukemisesta näin:

“Dreaming is a very important form of describing reality, as an extension of the knowledge of my own life, of myself, of the world. And the art of recording dreams is one of the highest schools of literature, precisely because a dream is beyond language, so the writer who would only use language itself isn’t able to describe it. In general, dreams are among the most important inspirations in my writing and also in my life.”

“I suspect that one book can be a thousand books for a thousand different readers, that a book is like a projection screen, or a Rorschach test-you have a bunch of blobs, and the writer’s job is to create the blobs, but the biggest effort is required of the reader, the effort of understanding, of interpreting them. And readers are all different, some are very simple, and some are very philosophical. But I only start to worry about the reader when the book is already finished. That’s sometimes frightening because the book is already done and I can’t do anything about it.”

Teoksen kantava teema on vaeltaminen: liike ja muutos. Romaanin ihmiset elävät taitekohdissa – liikkeessä sekä levossa matkalla kohti jotakin, kohti tuntematonta. Mieleen tulee taolainen maailmankuva jossa vastakohdat muodostavat ykseyden, kokonaisuuden. Musta tarvitsee valkoisen, varjo valon, liike levon, yö päivän sekä hyvä pahan – kaikki vastakohdat kietoutuvat loputtomasti toisiinsa. Kuten ihmiset joita kertojaminä teoksessa kohtaa ja joista hän kertoo. Togarczuk kirjoittaa ja kertoo siten, että hän on kaikissa kolmessa huoneessa jotka ihmisellä on: älyn (tiedon, järjen), aistien (ruumiillisuus, fyysisyys) ja tunteiden huoneissa. Nämä kolme muodostavat ihmiselämän perustan. Ne elävät, ovat meissä rinnakkain (olimmepa niistä tietoisia tai emme) ja Togarczuk liikuttaa lukijaa kaikissa näissä huoneissa.

Kohtaaminen voisi olla eräs avainsana (minulle).  Matka ja kulkeminen voisi olla toinen, koska se on eräs usein toistuva aihe unissani. Anita Konkka oli löytänyt kiinnostavan avainsanan: kairos.

Kääntäjä Tapani Kärkkäinen kertoo omilla verkkosivuillaan tästä teoksesta näin:

”Kirjan nimi viittaa 1700-luvulla syntyneeseen venäläiseen vanhauskoiseen lahkoon, joka tunnetaan venäjäksi nimellä beguny tai stranniki, suomeksi ”vaeltajat”, ”muukalaiset” tai ”pakenijat”. Nimikertomus tapahtuu nykyajassa – eräs moskovalainen perheenäiti, joka eräänä aamuna jättää miehensä ja vammaisen lapsensa nähtyään metroasemalla oudon kerjäläiseukon, jonka sanat koskettivat häntä. Nainen alkaa asua metrojunissa, ajaa päivästä toiseen metrolinjoja edes takaisin ja koettaa löytää näkemänsä eukon uudelleen. Paljastuu, että tämä kuuluu salaperäiseen lahkoon, joka uskoo maailman joutuneen saatanan valtaan, ja ainoa keino pysyä puhtaana on olla alituisesti liikkeessä ja välttää kaikkia yhteiskunnan järjestäytyneitä organisaatioita. Lahkon filosofia nousee koko kirjan kantavaksi ajatukseksi.”

Togarczukin teoksia voi suositella lukijoille jotka ovat kiinnostuneita jungilaisesta feminismistä, unista, myyteistä, saduista ja ihmismielen niistä puolista joista useimmiten vaietaan visusti. Tai torjutaan tietoisesta, rationaalisesta päivätajunnasta.

Kun tekee puutarhatöitä, muuttuu osaksi elämänkiertokulkua, on osa selittämätöntä sekä sanatonta todellisuutta, aivan kuten niitä rakkaita ja mieluisia kirjoja lukiessa. Niiden vaikutus kestää kauan.

Olga Togarczukin teoksien suomennokset:

Prawiek i inne czasy. W.A.B., 1996.
– Alku ja muut ajat (suom. Tapani Kärkkäinen. Otava, 2007)

Dom dzienny, dom nocny  Ruta, 1998.
– Päivän talo, yön talo (suom. Tapani Kärkkäinen. Otava, 2004)

Bieguni  Wydawnictwo Literackie, 2007.
– Vaeltajat (suom. Tapani Kärkkäinen. Otava, 2012)

Koko hänen tuotantonsa esitellään hyvin kääntäjä Tapani Kärkkäisen verkkosivuilla.

Advertisements