Kotisivuillaan hän myy House of Ivana -vaatemallistoa sekä Ivana Haute Couture -brändin tuoksuja sekä koruja. Hän on seurapiiritilaisuuksien vakiokasvo ja hänellä on asuntoja ympäri maailmaa: New Yorkissa, Palm Beachissa, Miamissa, Lontoossa ja Saint-Tropezissa sekä Iva-niminen alus Välimerellä. Hänen romaaninsa For Love Alone oli New York Timesin bestseller-listan kärjessä neljä viikkoa ja sitä myydään yli 40:ssä maassa. Hänen toista romaaniaan Free to Love myydään yli 50:ssä maassa. Hän lanseerasi oman Ivana’s Living in Style -lehden. Hän oli myös mukana julkkisten Big Brotherissa. Hän on botoxilla huulensa tuunannut isotissinen kirjailija ja bisnesnainen.

Ivana Trump. Hän ei ole fiktiota.

Anja Snellmanin  romaanin Ivana B on fiktiota, joka on totta kuten hyvä kirjallisuus aina on. Se raapaisee todellisuuden pintaa, sukeltaa pinnan alle.

Romaanin Ivana B on röyhkeä ja ylimielinen riivaaja joka pilkkaa ja piinaa keski-ikäistä naiskirjailija-päähenkilöä. Pitkän elämäntyön urakoinut kirjailija saa solvaavia ja halveksuvia kirjeitä Ivana B:ltä joka avoimesti syljeksii kirjallista perintöämme sekä romaanin minäkertojaa, kirjailijaa, jolla on kolmenkymmenen vuoden ammattiura – ei edessään vaan omalla työllä hankittuna ammattitaitona. Verenkierrossaan muinaiskreikan  osaaminen, ikivanhat tekstit ja vankka kirjallinen sivistyspohja.

Ivana B rakentaa sosiaalisen (julki)median avulla minäbrändiään, identiteettikollaasiaan  jo ennen kuin yhtään teosta (tekoa) on edes olemassa. Sosiaalinen media on hänelle yhtä kuin minämedia ja mantrana: media, markkinat ja mielikuvat. Ivana B ei tunnusta avuttomuuttaan markkinoiden maailmassa, koska julkisuus on vain kiva sosiaalinen peli jonka hän luulee hallitsevansa hypessään, maniassaan, hybriksessään. Kirjaa voi pitää myös tärkeänä eettisenä puheenvuorona ja sosiaalisen median kritiikkinä. Sitä todella tarvitaan.

Nemesis on säälimätön, vääjäämätön koston ruumiillistuma, hän joka rankaisee hybrikseen sortuneita. Varsinainen Angry Bird. – Snellman Anja, Ivana B s.121.

Teos on rakenteellisesti taitava: siinä on kolme lukua, jotka esitellään alussa lyhyillä viittauksilla.  Se on kielellisesti hyvin rakennettu, monitasoinen. Hyvä ja onnistunut kirjallinen puheenvuoro aikakaudesta, jota hallitsevat tietyt  jumalat. Snellmanin romaanin päähenkilölle kirjailijan nöyryys on hiljaista uutteruutta, oman työn kunnioittamista, myös silloin kun tuulettimista sataa sisään silkkaa sontaa tai ne naksahtelevat yksinään.  Julkisuuteen voi suhtautua asiallisesti. Romaanin päähenkilön huoneessa kaikuvat äidin sanat: Älä tee itsestäsi numeroa. Säilytä arvokkuutesi.

Erityisen taitavasti Anja Snellman käsittelee kateuden kaavun alle kätkeytyviä voimakkaita tunteita; ahneutta ja pelkoa sekä surua. Kateus on sekoitetunne. Simpukan sisällä oleva helmi, joka syntyy haavasta ja lopulta parantaa sen.

Snellman kuvaa naiskirjailijan asemaa ja roolia, sen muuttumista, luopumatta  feminismistä. Milloin feminismistä muuten tuli hävettävä ja tarpeeton asia?

Yhteiskunnallinen terävyys yhdistyneenä verbaaliseen lahjakkuuteen on Snellmanin teoksille ominaista. En osaa nimetä yhtään ainutta suomalaista nykynaiskirjailijaa, joka tarttuisi yhteisiin yhteiskunnallisiin kipupisteisiimme niin tarmokkaasti kuin hän.

Sonja O on tärkeä romaani, ja yhä useille. Juuri äskettäin ystäväni tunnusti, että kaivaa sen silloin tällöin hyllystä, koska se on niin hyvä. Kestää aikaa. Tätä kirjaa lukiessani minut valtasi samanlainen syvä liikutus kuin Sonja O:ta ensi kerran lukiessani. Nyt kohdissa joissa kuvataan tli viisikymmenvuotiasta naista.

Olga Togarczuk puhuu samasta asiasta pohtiessaan kuinka yli neljäkymmentävuotias nainen muuttuu äkkiä näkymättömäksi. Meidät on helppo heittää ylilaidan markkinatalouden heilutellessa kiikkerää valtiolaivaa ja nainen on ylijäämä kun markkiinat tunkeutuvat työelämään.

”En tiedä viihdynkö siellä, minne olemme menossa. Ja onko sillä väliä? Olen viimein palannut työpöydän ääreen, uusi vuosi ja uusi kovalevy odottaa, ja aivan ensi töikseni muistelen äitiäni, jotain uutta hänestäkin, nimittäin hänen kertomuksiaan, kansansaduista ja runonkeruumatkojen kuulopuheista poimittuja opettavaisia tarinanpätkiä, niin kuin sitäkin kuinka kaksi sammakkoa putosi kerran kermatiinuun (ensin minulle piti selittää mikä tiinu on) ja siinä missä toinen sammakko, kutsukaamme sitä vaikka Oscar Wildeksi, masentui ja upposi, toinen, nimeltään André Gide , sätki ja potki kunnes neste oli tiivistynyt voiksi ja se pääsi kuin pääsikin loikkaamaan sieltä pois.” –Snellman Anja; Ivana B s. 166

Syntyperäiset helsinkiläiset saavat myös lahjan Ivana B:tä lukiessaan, Niin rakas kaupunki Helsinki on minulle lukijana, että näillä asioilla on aivan oma merkityksensä.

Sivupolku.

Ivana B  ei näyki vain pinnallisesti, vaan tarttuu hampaillaan kiinni  kirja-alaan kohdistuviin paineisiin. Myös kirjastojen murrosvaihe vilahtaa kirjassa esille. Kirjastoissa kirjallisuus kiertää, elää  ja kulkee pintamedian tavoittamattomia reittejä pitkin. Tämä elintärkeä kirjallisuuden jakeluverkosto on kansakunnan verenkierto. Meillä, tässä maassa, on koko maapallon hienoin kirjastolaitos, jonka tulevaisuudesta on syytä olla huolissaan.

Jopa osa istuvista  kansanedustajistamme riemuitsee siitä ettei kirjastoissamme olisi enää lainkaan kirjoja tai niistä ajatuksista ettei kirjallisuutta tai muuta kirjastojen aineistoa saisi veloituksetta lainaksi (ilmaista kirjastoa ei ole – verot kerätään kaikilta kansalaisilta, myös työttömiltä ja eläkeläisiltä). Kirjattomien kirjastojen kannattajille kirjasto ei ole enää immateriaalisen, henkisen omaisuuden sekä sivistyksen paikka, tila joka on avoin kaikille.

Maaria Pääjärven kirjoitus Luutii –blogissa on ilahduttava kannanotto kirjastoista, kun ex-kansanedustaja ilmaisi halunsa tyhjentää kirjastot – ei kirjoista – vaan tietyistä asiakasryhmistä.

Toki, asiakaskunnan rajoittamispyrkimyksiä on ollut kirjastojen historiassa ennenkin, kas kun lukeminen on vaarallista ja lukuhalu voi olla turmiollista, niin uskottiin ennen vanhaan, kauan sitten. Osa nykyisistä kirjastovisionääreistäkin haluaa kirjojen sijaan ja tilalle punttisaleja, baareja ja bistroja ja tapahtumia sekä muuta toimintaa. Vaikka. Lukemisen tulisi olla se tärkeä toiminta. Se juuri on downshiftaamista ja todellista hiljaisuuden retriittiä.

 

Advertisements