Avainsanat

Kustaa Vaasa oli taitava valtiomies, kertoo Matti Wuori toisessa teoksessaan: Faustin uni (1995).

Kustaa Vaasa käytti uskonnonpuhdistusajan hyväkseen ja hoksasi liittää vain yhden uskontokunnan valtion valtarakenteisiin. Niin hiton hyvin, että se yksi on meillä siellä yhä. Luterilaisen kirkon hallintokuntamalli tuli tavallaan taivaan lahjana tässä uskonnonpuhdistustohinassa. Valta saatiin hyvin harvoihin käsiin. Hakukone Google, on esimerkki tietobisneksestä. Yksi ainoa amerikkalainen pörssiyhtiö säätelee tiedontarvettamme, ja sehän sopii hallintovaltaan totutetuille suomalaisille.

Ylhäältä alaspäin toimiva hallinto vaikuttaisi olevan yhä hyvin tärkeä useiden suomalaisten organisaatioiden toimintakulttuuria. Lopputili annetaan mielellään heille jotka tekevät varsinaisen työn ja turvataan hallintotyötä tekevien ihmisten työ.

Niin tai näin, luterilaisuudesta, siinä harmaan yhdenmukaistavassa, koruttomassa, ankeassa, valtiota ja esivaltaa, kuriin alistumista ja nöyrää tottelemista korostavassa muodossaan, jonka se Kustaa Vaasan ajoista Ruotsista sai, tuli meillä suorastaan korvaamaton kansan koulimisen väline. Keskiajan kirjava ja katolisen kirkon mystiikkaa iloisesti sekoittava tilkkutäkki sai väistyä apeankalsean, vakavan, ilottoman ja aneemisen, kauhtunutta käärinliinaa muistuttavan raanun tieltä, jolla peitettiin koko ihmisen verevä elämä ja tukahdutettiin rippeetkin sen ilkikurisesta, lapsenomaisesta lämmöstä. – Matti Wuori, Faustin uni.

Martin Saarikangas uhmasi aikoinaan tätä ajattelua nostaessaan suomalaisen telakkatoiminnan takaisin jaloilleen. Hän halusi ensisijaisesti turvata laivarakennustyössä tarvittavien ammattilaisten työpaikat. Ja poistatti kaiken turhan hallintotoiminnan, jolla ei ollut mitään merkitystä tuottavan työnteon eikä edes hyvän johtamisen kanssa.

Hallintotoiminnallahan ei ole mitään tekemistä edes uskonnollisuuden (pyhän kokemuksen) kanssa. Se liittyy ainoastaan institutionaaliseen vallankäyttöön jolla pidetään kurissa ikävät ja hankalat kansalaiset jotka panevat hanttiin tai tuovat esille epäkohtia tai ratkaisevatkin niitä, ja aivan ilman viranomaisvalvontaa.

preivi_1

Matti Wuoren mukaan Neuvostoliiton hajoamisen aikoihin maassamme oli väkilukuun suhteutettuna enemmän hallintovirkamiehiä kuin Sosialististen Neuvostotasavaltojen Liitossa. Tässä Suomi on tehnyt myös maailmanennätyksen, väittää Wuori ja siihen on helppo uskoa. Byrokratiasta on monenlaista kiusaa jokaiselle, mutta erityisen vaikeaksi se tekee kansalaisten omaehtoisuuteen perustuvan toimeliaisuuden sekä tekemisen ja myös kansalaisjärjestöjen toiminnan.

Näyttöpäätteensä ääreen juuttunut virkamies voi olla koneiston turtunut ja joskus ruostunein ratas. Virkamieshallinnon kanssa tekemisiin joutunut ihminen voi juuttua myös hallintopalatsin pyöröoviin, ja oppia lopulta elämään vain niissä. Juha Hurmeen romaanissa Hullu on terävä ja tarkkanäköinen kuvaus laitoshulluudestamme. Hulluuden lajeja toki syntyy joka hetki, ja aivan uusia sekä ihmeellisiä.

Eräs hulluuden laji on asiantuntijuus ja suuri luottamus asiantuntijoihin. Epävarmuus ja epätietoisuus on epämukava tunne. Ne, jotka tietävät enemmän kuin nettitieto antaa ymmärtää tai mikään media tulee koskaan tietämään, tietävät tietävänsä mutteivät väitä tietävänsä likimainkaan kaikkea.

Informaatiolukutaitoinen ihminen kykenee arvottamaan ja vertailemaan ja erittelemään verkkotietoa sekä myös etsimään tietoa ja suhtautuu tarvittaessa lähteisiin kriittisesti. Verkkoinformaatiohan on enimmäkseen yhden ja saman tiedon kierrätystä, sen pirstoutumista ja tiedon kaventumista sekä kaventamista. Tätä tiedon hajoamisilmiötä kuvaa Kimmo Tuominen teoksessaan Tiedon partaalla – kuinka hallita informaatiotulvaa.

preivi_2

Yksikään poliitikkomme (paitsi myöh. Iiro Viinanen) ei ole sanonut ääneen sitä minkä Tapiola-yhtymän entinen pääjohtaja ja finanssimies Asmo Kalpala sanoi Helsingin Sanomien haastattelussa (5.1.2013): ”Kunnianpalautus. Pitäisi sanoa näille ihmisille, että heitä kohdeltiin vahvan markan politiikan kriisissä väärin.”

Matti Wuoren kritiikki hallintovallankäyttöä kohtaan ei ole mielivallan puolustamista. Suomi on valtiona kehittynyt Jättivirastoksi ja se onkin parasta antia kummassakin teoksessa (Titanicin kansituolit ja Faustin uni). Hän kannustaa terveeseen kansalaistottelemattomuuteen, sillä kasarmitottelevaisuuden aikakausi on pakoa aikansaeläneen yhteiskuntamuodon tapoihin ja tottumuksiin joka tuhoaa moraalisen tajuntamme. Kyse ei ole aina lainkaan siitä, missä on oikea ja vasen politiikan näyttämöllä, vaan moraalisesta tajusta.

Vaikka kaikille inhimillisesti ajatteleville ja tunteville olennoille yhteinen ja perimmiltään itsestään selvä oikean ja väärän, kohtuullisen ja epäsuhtaisen taju on typistetty, vaimennettu ja vääristetty lähes tunnistamattomaksi, se on yhtä kaikki olemassa. Millään aatteella, lahkolla tai liikkeellä ei ole siihen yksinoikeutta, mutta ne jotka sitä yrittäneet, ovat osasyyllisiä siihen, että nuo suggestiiviset tavaramerkit ovat onnistuneet lamauttamaan niin paljon perusinhimillisyyden monisäikeistä, tervettä kudosta. […] Tämä vuoksi mitään valmista moraalista auktoriteettia on turha etsiä kuin muropakettia valintamyymälän hyllyltä. Moraalinen arvovalta ei ole tunnistettavissa vain tuotemerkistä tai vetävästä pakkauksesta. Vanhojen valmisteiden viimeinen myyntipäivä on ollut ja mennyt, eikä mikään päälle liimattu tuoreustakuu voi enää peittää sitä, että niiden sisältö on auttamattomasti väljähtänyt. Ainut luotettava lähtökohta on olemassaolon tämänpuoleisuus, ihmisen mittaisuus, se että ihmisarvoa ei voi johtaa metafyysisistä tai ideologisista järjestelmistä, vaan se syntyy vastuullisesta elämästä, joka samalla ylläpitää elämää. Se on kosmisen tuhon ja kosmeettisen paon vastakohta. ”Tao”, jos niin halutaan; mutta kukaan muu ei voi tulla sitovasti määrittämään sitä, mikä on oikea tie, totuus ja elämä. – Matti Wuori, Faustin uni.

Matti Wuoren laajat kokemukset perustuvat ihmisoikeustyöhön missä hän tapasi ihmisiä jotka toimivat toisten hyväksi. Nämä kansalaistoimijat törmäsivät joko täysin ylivoimaiseen hallintovallankäyttöön tai jopa siihen, että valtion virkamies keksi nostaa rikossyytteen, ja silkkaa inhimillistä auttamistoimintaa kohtaan.

Suomalaiset kansanliikkeet ovat olleet miltei aina väkivallattomia, joskin ympäristö- ja eläinaktivistit ovat tehneet iskujaan omaisuutta kohtaan, mutta hekään eivät ole koskaan vahingoittaneet väkivalloin, edes kettutarhojen omistajia. Nyt, useiden vuosien jälkeen, turkistarhauksen kieltäminen on monien kansalaisten mielestä todella hyvä asia.

Erilaisilla kansanliikkeillä on ollut Suomessa, läpi koko historiamme, merkittävä rooli poliittisessa päätöksenteossa. Kansalaistoiminnalla on ollut merkittävä rooli niin nykyisen sosiaaliturvasysteemin luomisessa kuin myös nyt kun sitä yritetään muuttaa. Kaikille kansalasille kuuluva perustulo palauttaisi ihmisoikeudet, myös työttömille.

Ainoa asia jota seuraan verkosta melkein päivittäin on tämä. Kun allekirjoitin sen, nimiä oli hitusen alle 4000 ja reilun viikon päästä niitä on jo yli 6000. Ja luen kirjaa. Leena Krohn: Hotel Sapiens ja muita irrationaaleja kertomuksia. Arvelen viihtyväni kirjan parissa pitkän tovin.

Advertisements