Avainsanat

Myöhästyneet onnittelut!

Vuoden 2013 Mikael Agricola -palkinnon sai suomentaja Tapani Kärkkäinen Olga Tokarczukin romaanista Vaeltajat (Otava 2012). Palkinnon jakaa Suomen kääntäjien ja tulkkien liitto yhteistyössä Suomen kirjasäätiön kanssa.

Perusteluissa todetaan mm. :

Tokarczukin teksti vaatii suomentajalta tarkkuutta ja herkkyyttä. Hyvä suomentaja osaa rakentaa uudelleen kirjailijan luoman maailman, vaikka rakennuspalikat ovat toiset. Tapani Kärkkäisellä on taito löytää oikea sana oikeaan paikkaan niin ettei lukija koe lukevansa suomennosta vaan hyvää kirjallisuutta. Tunnelmat tuntuvat autenttisilta, kielen musiikki on tallella vaikka kieli on toinen. Kärkkäinen kykenee suomennoksessaan vaeltamaan kirjailijan rinnalla.

Lapsesta saakka olen tiennyt, että on olemassa suomentajien ammattikunta. He kääntävät kirjan lukijalle. Aikuiset myös keskustelivat lapsuudenkodissani kääntäjistä, suomentajista. Opin ajattelemaan heitä, näitä näkymättömiä ihmisiä. Ovat tulleet yhä enemmän esille, onneksi.

Opinnoissa olen tenttinyt englanninkielistä tieteellistä kirjallisuutta, kuten useimmat suomalaiset jotka opiskelevat myöhemmin enemmän ja lisää. Hankalaa. Etenkin jos ala jota opiskelet on sellainen, että suomenkielinen sanasto  puuttuu tai se on hyvin vajavainen. Tenteissä oli kuitenkin tärkeintä kertoa mitä on ymmärtänyt ja oppinut lukemastaan. Se ei ole varsinaista suomentamista vaan vastaamista omalla äidinkielellä.

Kaunokirjallisuuden suomentaminen on toisenlainen juttu. Minusta ei olisi siihen. Hyvästä kirjallisuudesta tiedän enemmän.

***

Blogistanian Globalia 2012 –kutsussa sanottiin näin:

Käännöskirjallisuus ei kuitenkaan pääse mediassa esille samoissa mitoissa kuin kotimaiset teokset – johtuen esimerkiksi sopivien kirjallisuuskilpailuiden puutteesta. Suomalaiset kirjabloggaajat haluavat pyrkiä muuttamaan tilannetta, sillä myös ulkomainen ja käännetty kirjallisuus, sen kustantamisesta päättävät tahot sekä ansioituneet kääntäjät ansaitsevat tunnustusta ja näkyvyyttä.

Anna-lehden blogisti Karoliina Timonen vastasi Globalian organisoinnista. Hän vastasi kommenttilaatikossa näin, kun häneltä kysyttiin voiko kisaan ehdottaa norjan kielellä luettua teosta: Globaliassa ei ole väliä sillä, millä kielellä on kirjan lukenut, sillä äänestämme kirjan sisällöstä, emme käännöksen laadusta.

Asia tuli selväksi. Ei ollut siis kyse suomennoksen laadusta, suomentamisesta.  Ei ollut kyse käännöskirjallisuudesta. Mistä siis oli kyse?

Kävin suomalaisten kustannustalojen verkkosivuilla. Useimpien sivustoilta puuttui täysin kääntäjien nimet tai sitten niitä oli vaikea löytää. Globalian 2012 tulosten julkistamislistasta puuttuivat kaikkien kirjojen kääntäjien nimet, paitsi kolmen kärjen esittelyssä. Mitä siitä pitäisi ajatella?

Käännöskirjallisuus on suomennettua kirjallisuutta, joten olisi sentään ollut kohtuullista että suomentajien nimet mainitaan. Toinen seikka joka pisti silmiin: käännöskirjallisuustunnustuksesta oli tehty kustantamokisa. Se on vähän sama kuin jos kirjasta revittäisiin sivut pois ja kirjoitettaisiin vain kirjan kansista sekä painokoneesta joka sen painoi.  Monet, siis aivan liian monet, kirjabloggarit jättävät kirjoituksissaan suomentajan nimen mainitsematta. Siitä voi aloittaa, tunnustuksen antamisen suomentajille. Toivon myös, että ensi vuonna Globalia -tunnustus annetaan nimenomaan suomennoksesta.

Kersti Juva kävi kertomassa eräässä kirjablogissa siitä mitä kääntäjän työ on. Luin keskusteluketjun vasta toissailtana, kun mietin mitä kirjoittaa hänen suomentamastaan A.S. Byatt’n novellikokoelmasta. Kersti Juva esitti em. kirjablogissa toivomuksen, että suomentajan taiteellinen työ huomioitaisiin ja ymmärrettäisiin se, että suomennos on kääntäjän tekemä. Se on monille vaikea ymmärtää.

Suosittelen lämpimästi näiden lukemista:

Kääntämisestä tuli taidetta. Kersti Juvan  puhe taiteilijaprofessoreiden virkaanastujaisissa 22.10.2008. (löytyy sieltä sivun alalaidasta)

Puheessaan hän sanoo: ”Minulle suomentaminen on ainoa mahdollisuus ilmaista itseäni taiteilijana. Siinä ei ole mitään toissijaista, turhautunutta eikä vajaata.”

Markku Soikkelin raportti kääntäjä Kersti Juvan vierailusta Turun kirjakahvilassa 21.2.2003:

Soikkelin sanoin: ”Kirjakahvilan tilaisuuden lopuksi Juva keskusteli yleisesti kääntämisen ja erityisesti englannin vaatimista ratkaisuista. Englannin kohdalla vaikeaa on paitsi kielen fraseologisuus myös se, että Suomessakin kaikki kuvittelevat osaavansa englantia ja ihmiset tunnistavat helposti rakenteita ja ilmaisuja, toisaalta englanti on kulttuuri-imperialismin välittäjä pahimmasta päästä. Ilmaisujen ja tyylilajien lokalisoinnissa on Juvan mielestä aina parasta kuulostella, mihin vaikutukseen teksti on pyrkinyt. Juuri siksi Winnie the Pooh ei ole kääntynyt kotoisasti nimelle ”Kaino Kakka” vaan ”Nalle Puh”.

Mainokset