Avainsanat

Teatteri ei eristä ihmistä lasiruudun taakse, yksiulotteiseen latuskatodellisuuteen. Teatteri on kolmiulotteista, kuten todellisuuskokemuksemme. Hyvä kirjallisuus on kolmiulotteista, parhaimmillaan jopa neliulotteista. Sitä se on silloin kun se puhuttelee vastaanottajaa syvemmin, ja vaikuttaa vastaanottajassaan pitkään.

Me tarvitsemme laadukkaita kulttuurisisältöjä, ja tässä ajassa erityisesti.

Näin näytelmän Sointula joka kertoi utopistisosialisti, näytelmäkirjailija ja lehtimies Matti Kurikasta ja 1900- luvun alkupuolella eläneistä aatteista sekä utopiayhteisöistä. Suomalaiset halusivat seilata kohti parempaa elämää, mutta sateenkaaren päässä ei odottanutkaan arkullinen kultaa, eikä käynyt niin kuten haaveiltiin. Suomalaiset olivat maahanmuuttajina vieraassa maassa. Kurikan unelmissa suomalaiset olisivat muuttaneet amerikkalaisen materiaan keskittyvän ajattelutavan. 

Johtajien/johtamisen holtittomuus ja vastuuntunnottomuus sekä myös täydellinen taidottomuus talousasioissa johti lopulta Sointula-yhteisön suuriin ongelmiin ja myös inhimillisiin tragedioihin. ”Kulli-Kurikan” – kuten Matti Kurikkaa kutsuttiin – yhteisö hajosi, mutta ihmiset jatkoivat elämäänsä.

Näytelmä on taidemuoto joka katoaa esitysten päätyttyä, toisin kuin kirjallisuus joka jää elämään omaa elämäänsä kirjana. Hyvä teatteriesitys ei kuitenkaan katoa katsojakokijan mielestä. Ihmismieli on hyvä tallennuspaikka.

Eikö kuitenkin se, mistä Matti Kurikan luomissa ihmisyhteisöissä oli aikoinaan kyse, ole toteutunut? Lastenkasvatus kodin ulkopuolella,  naisten tasa-arvo, tasavertainen oikeus koulutukseen ja mahdollisimman laaja, yksilöllinen vapaus? Pohjoismainen hyvinvointivaltio oli aikanaan utopia. Euroopan Unioni on eräs utopia ja myös dystopia, negatiivinen utopia.  

Nouseeko tänä päivänä joku aktiivisesti vastustamaan näitä menneen maailman toteutuneita utopioita: päivähoitoa, maksutonta peruskoulua ja koulutusta tai yhteiskunnan (yhteisön) tuottamia muita hoito-, kasvatus- ja hoivapalveluja. Vastustetaanko tätä itseilmaisun ja markkinoiden, kuluttamisen itsekkääseen ahneuteen kiihottavaa vapautuneisuutta jonka tietoteknologia ja maksuttomat verkkoyhteydet tekivät meille mahdolliseksi? Tietoteknologia tuotti robottiyhteiskunnan, kontrollivallankäytön, ja maailman jossa tiedon myymisestä tuli Big Bisnes. SoMe-utopistit eivät ottaneet kaikkea huomioon.

Tein aikamatkan 15 -vuoden taakse. Ylen Elävä Arkisto on loistava paikka näihin matkoihin. Toivon, että Kansalliskirjaston ajama hanke lehtiarkistojen vapauttamisesta tekijänoikeusvankilasta toteutuisi. Se olisi erinomainen lääke niihin muistihäiriöihin, jotka ovat aivan ilmeisiä useimmille suomalaisille.

Katsoin Sointula –näytelmästä innoittuneena vuonna 1997 tehdyn Ylen A-raportin utopioista.

Maailmankuvaani tuli murtumia 1990-luvulla, jaoin silloin nälkiintyneille suomalaislapsille ruokaa vaikkei se kuulunut työnkuvaan. En unohda sitä ikinä. Poliitikot pehmensivät sanoja: ”ei meillä ehkä nähty varsinaista nälkää, mutta ehkäpä oli joitain nälkäisiä lapsia.” Siitä tuli virkamiehille ja poliitikoille ehkä vähän parempi mieli. Toivon silti, että huono omatunto vaivaa ja vie yöunet. Edes joskus.

Maailmankuvani uudelleen järjestämiseen osallistui silloin mm Matti Wuori teoksillaan: Titanicin kansituolit ja Faustin uni. On hyvä järjestellä ajatusmaailmaansa uusiksi aika ajoin. Siivota tarpeeton roina pois.

Uusliberalismi on hautaamassa hyvinvointivaltion, kertoi media silloin. Lapiota hautausmaalla heiluttaa kyllä ihminen joka toteuttaa sen kaltaista ideologiaa.

Yltiökapitalismista varoiteltiin jo parikymmentä vuotta sitten. Vakavasti. Reaalisosialismilla ja yltiökapitalismilla on samat juuret, kertoi Matti Wuori. Niihin aikoihin kotitietokoneet ja verkkoyhteydet yleistyivät vauhdilla. Wuori piti sitä hyvänä asiana, kansalaisyhteiskunnan ja ihmisoikeuksien kannalta. Tämä kaikki voi päättyä myös täyteen katastrofiin, hän kuitenkin totesi. Tietoyhteiskunnasta voi myös tulla tyhmyysyhteiskunta. Jos jokin, yksi malli, saa yliotteen ajattelustamme, niin syntyy vastaliike ja se synnyttää vain vaihtoehdottomia todellisuuksia. Äärimmäisyyksiä. Joitain merkkejä tästä on nähtävissä.

Nuorsuomalainen Risto. J. Penttilä kertoi utopiassaan perustulomallista, kaikille kansalaisille kuuluvasta perusturvasta. Se ei näytä innostavan kuin harvoja, meneillään olevan kansalaisaloitteen allekirjoituskeräyksen perusteella. On helppoa allekirjoittaa tasa-arvoinen avioliittolakialoite, kun rohkeat ihmiset ovat jo työnsä tehneet.

Teatteri viritti paljon, tapasi ystäviä, iloa ja elämää kesäyössä.

Näytelmää ei voi enää nähdä Suomessa, mutta voi  miettiä: Tarvitsemmeko utopioita? Minkälaisia utopioita? Kykenemmekö havaitsemaan sen mitä ei ole, mutta joka voi olla jotain mistä emme mitään tiedä? Muutokset, uusi, tapahtuu siellä minne katseemme ei ehkä osu, väitti Matti Wuori vuonna 1997.

Linkit:

Masalan nuorisoteatteri
Yle Areena: Utopia on paikka jota ei ole.

Paavo Arhinmäki

Advertisements