Avainsanat

Seurasin kirjabloggaus –keskustelua ja se pakottaa pohtimaan asiaa yhä, eräästä tärkeästä kulmahuoneesta käsin. Siitä huoneesta käsin jossa istuu lukija kirja kädessään. Aivan hiljaa. Ja kääntää keskittyneenä kirjan sivuja.

Lukukeskus järjesti kirjoituskerjäyksen viime vuonna. Esikuvana oli Skotlannin johtavan lukemisen edistäjä Scottish Book Trust. SBT julkaisi The Book That Changed My Life –teoksen vuonna 2010.

Lukukeskus valitsi useiden kirjoittajien teksteistä 46 kertomusta teoksesta joka on voimakkaasti vaikuttanut lukijan elämään. Niiden lisäksi kertomuksia pyydettiin kirjailijoilta ja muilta eri aloilla toimivilta suomalaisilta vaikuttajilta.

Taideteosten vastaanottaminen voimistaa ihmisen sisäistä kokemusmaailmaa, itsetuntemusta ja mielikuvitusta, ihmisen tunneulottuvuutta yleensä. Tunne-elämässään kehittynyt ja moniulotteinen ihminen löytää elämän omassa itsessään ja maailmassa rikkaana, kylläisenä, elämisen arvoisena, inhimillisenä. Hän löytää pienissäkin asioissa olemassaolon koko syvyyden, ihmeellisyyden ja täyteyden. (Paula Tuomikoski: Taide ja ihminen: 1987 s.49)

Kirja joka muutti elämääni -teos julkaistiin tämän vuoden helmikuussa. Lukijakertomukset ovat aivan huikeita. Tosi on todella taruakin ihmeellisempää!

Iso osa suomalaisista on luultavasti lukijoina melko samankaltaisia kuin kirjassa olevat lukijat kokemuksineen. Jokaiselle tärkeä kirja/lukukokemus on ollut paljon enemmän kuin kertakäyttöesine, hetken hupi tai vain yhden illan ihastus. Kyse on kirjoista joiden vaikutus on kestänyt jopa vuosia ja merkinnyt paljon, ja on totisesti muuttanut monien elämää.

Yksi löytää voiman uskoa rakkauden mahdollisuuteen, yksi saa fiktiivisestä hahmosta voimaa elää koulukiusaajien keskellä, yksi tulee tietoiseksi ammatistaan ja toinen saa rohkeutta vaihtaa ammattinsa toiseksi, yksinhuoltaja äiti selviää kahden pienen lapsen kanssa vaikeasta elämätilanteesta, eräs kirjailija ymmärtää että äidin kehotus lukea seitsemän veljestä ei ole turha, ja yhdelle ”kirja toimi porttina maailmaan joka oli selittämättömällä tavalla tuttu ja jossa tunsi itsensä vähemmän yksinäiseksi”. Eräs lukija makaa sairaana Nepalissa, hyönteisiä kuhisevassa mökissä täysin tuntemattomien ihmisten keskellä, ja saa suurta lohtua Aleksis Kiven kielestä, sanoista.

Eräässä kirjakertomuksessa kerrotaan kuinka kaunokirjallinen teos voi myös sysätä sairauden tielle, olla myötävaikuttamassa sairastumiseen. En kerro siitä tässä enempää, se on niin taitavasti kirjoitettu, että se kannattaa lukea itse, mutta se on hyvä muistutus siitä, että kirja voi  myös uhata mielenterveyttä. Lukeminen on parhaimmillaan sielunkumppanuutta ja pahimmillaan jopa sisimpänsä tuhoamista.

Hauskin on Sinikka Nopolan kertomus virsikirjasta ja kuinka virret ovat vaikuttaneet hänen elämäänsä. Tarinansa loppupuolella hän miettii: ”Minkälainen olisin – minkälaisia me kristillisen kulttuurin piirissä kasvaneet olisimme – jos laulaisimmekin j:llä alkavasta naisjumalasta – vaikkapa Johannasta ja hänen Jasmin tyttärestään? Jospa he eivät alituiseen tarkkailisikaan silmä kovana meitä kelvottomia ja vajavaisia maan matosia vaan toteaisivat, että yrittäkää nyt jotenkin selvitä tästä vaativasta ja kamalasta elämästä, joka lopulta murtaa teidät ja muuttaa tomuksi. Ei tarvitse olla erityisen hyvä, ahkera tai vahva, kunhan tässä jollain lailla räpiköidään.”

 

Kirja joka muutti elämäni
toim. Anu Laitila ja Silja Koivisto
WSOY, Lukukeskus 2013

Advertisements