Avainsanat

Vaihtakaa silmälaseja ja lääkitystä keskenänne, kehotti Minna Kivelä yhtenä päivänä radiossa. Hyvä ohje josta neuvokkaimmat ottavat onkeensa, koska huumorintaju tunnetusti lisää todellisuudentajuisuutta.

Jotkut kirjaltajatkin taitavat tuon lääkityksenvaihdon ja toisenlaisten linssien läpi tiirailemisen. Siihen tarvitaan vain yksi, ehkä yhä hauraammaksi käyvä ominaisuus: mielikuvitus. Oikeastaan aika harvalle sitä on kauhottu liikaa tai edes riittävästi, mutta sen puute ei ole ympäristölle haitaksi mikäli ymmärtää täydentää mielentynnyriään pitkin matkaa. Kun pitää mielikuvitusmaailmansa elävänä, ei ole mitään hätää.

Olen tullut koukatuksi Pirun kainaloon yhden kirjailijan toimesta, jonka tuotantoa luen takaperin, takautuvasti. Ja olen vaikuttunut. Naururypyt ovat vain syventyneet.

Kari Hotakaisen Syntisäkki julkaistiin vuonna 1995 ja siitä on tehty ainakin kolme uusintapainosta. Kyseisen kymmenluvun aikana tapahtui asioita joita mapittelen mielessäni ja kirjat sekä muu tarinatavara tulee vastaan, ihan etsimättä. Pirullinen vuosikymmen jonka kanssa mieleni taittelee toisinaan kukkasia ja toisinaan vihaista peistä.

Kirjaston palautushyllystä tämä kirja löytyi, joku toinen oli sen juuri palauttanut. Kannoin siis säkillisen syntiä kotiini, tosin vain lainaksi.

Kirjasto harjoittaa kyseenalaista toimintaa houkuttelemalla synteihin lankeamista ja tämä jumalaton meno vain jatkuu. Yhteisillä varoilla. Helsingissä on suunnitelmissa raivata runsaasti tilaa oikein saatanalliselle menolle ja meiningille. Siihen uuteen kirjastotaloon Lastuun on tulossa vaikka sun mitä: baareja ja bistroja ja hurjia happeningejä. Saunavuorojakin saa varata, mutta omat kylpytakit pitää kuulema tuoda mukanaan. Saunabaarissa voi sitten jäähdytellä pakaroitaan ja juoda kaljat. Luotettavan lähteen mukaan saunavihtojen tuottajasta ei ole päästy vielä sopimukseen.

Enää ei pelkät kirjat ja musiikki riitä synniksi. Minulle ne ihan kyllä riittäisivät. Synti on ihanaa!

Avasin Hotakaisen Syntisäkin. Jestas, ajattelin kymmenen sivua luettuani, aivan nerokasta. Hotakaisen kieli ja mieli lyövät hyvää tahtia ja tarinaa. Kyse on musiikkibisneksestä. Sen voi tietenkin ajatella olevan mitä tahansa kulttuuri- tai mediabisnestä. Tekijä jää vaille tuottoa ja tuottaja tai kustantaja tai mediatalo tahkoa itselleen tulot. Hotakainen kääntelee aihettaan taitavasti.

Piru punoo juonia ihmisen pään menoksi, aivan kuten Jumalakin. Nämä kaksi kilpailevat ihmisen sielusta, ja ihminen valitsee, niin, jos vain osaa tai kykenee. Aina ei ihminen ihan tiedä, että mikä elämässä on lähtöisin Jumalasta ja mikä taas on Pirusta. Asetelma on pirullisen hauska. Kirja kertoo erään musiikkialalla toimivan muusikon Juhani Purasen elämästä, taiteilijanimeltään Kolkko-Jooseppi. Hänen, kuten kirjan muidenkin henkilöiden, elämään puuttuu myös Jumala ja Piru.

Suosittelen lämpimänälykkäälle huumorin ystäville. Ja heille jotka ymmärtävät, että hyvä huumori pidentää elämää.

Piru: Ette te minulle mitään mahda, niin kuin ette Jumalallekaan, me olemme tässä maailmassa ainoat joita te ihmisrukat ette voi vastustaa. Kyllä te toisistanne ja sähkölaskuistanne selviätte, mutta meistä ette. Viimeisellä rannalla, tai tuomiolla, kuten kilpailevan liikkeen toimitusjohtaja sanoo, joudutte valitsemaan. Ne jotka valitsevat Jumalan, pääsevät mitäänsanomattomiin sisätiloihin, joissa koneellinen ilmastointi ja valmiiksi pureskeltu ruoka vievät viimeisenkin oma-aloitteisuuden ja elämänhalun. Paratiisiksi sellaista kutsutaan, mutta minulla on sille toinenkin nimi: Harhaanjohtava Viikonloppupaketti. – Kari Hotakainen, Syntisäkki (1995).

Marraskuussa pitäisi matkustaa. Ylistaron Filmiä ja Valoa –festivaaleille. Siellä puhutaan huumorin parantavasta voimasta. Tuomas Kyrö ja Kari Hotakainen ovat paikalla sekä Chaplin ja Peter von Bagh.

Laihialla kävin kesäkuussa. Kohta menossa takaisin sinnepäin. Siellä sitä osataan. Laihialainen kun venyttää euron soikeaksi, niin sen voi myydä 2,5 eurolla eteenpäin.

kuva0021

Advertisements