Avainsanat

,

Ostin Luonnon lain. Se on hyvä romaani.

Kari Hotakaisen raha-trilogian aiemmat osat ovat: Ihmisen osa ja Jumalan sana. Aivan parhaimmalta tuntuu vielä Ihmisen osa, ehkä myös siksi että koin sen myös teatterissa. Aplodeista ei meinannut tulla loppua.

Katsomossa oli enimmäkseen 1920 – 1940 –luvuilla syntyneitä. Tunsin itseni nuoreksi, se johtui seurasta. Tosiasiassa en ole erityisen nuori. Nuoruus on kauempana kuin se päivä jolloin kuuluu vielä – tai yhä – elossa olevaan sukupolveen.

Tiedän, että Hotakainen oli autokolarissa ja melkein menetti henkensä, mutta lämpöpumppuyrittäjä on Jussi Rautala eikä kirjailija Kari Hotakainen. Kirjailija välittää lukijalle ihmiskuvansa, tulkinnan elämästä, todellisuudesta.

Olen lukenut parin vuoden aikana Hotakaisen miltei koko tuotannon ja niitä kaikkia yhdistää ihmiskuva josta pidän. Ihminen on ristiriitainen olento, paljon monimutkaisempi kuin aina haluamme edes myöntää. Ristiriita on huikean paljon mielenkiintoisempi asia kuin siloteltu kuva tai mikä pahinta: mustavalkoinen, stereotyyppinen hahmo.

Hotakaisen kirjoja lukiessa nielen kyyneleitä ja hetken päästä hymyilen, nauran. Ihminen on samanaikaisesti rujo ja kaunis. Yhdessäkään Hotakaisen luomassa fiktiivisessä henkilössä ei ole sellaista pahuutta jota ei voisi katsoa lempein silmin eikä sellaista hyvyyttä joka ällöttäisi teennäisyydellään.

Niin on myös Luonnon laissa.

Toivo on toisissa ihmisissä, vaikka se lähimmäinen olisi muukalainen. Aivan toisesta maailmasta tai toisenlaisesta  elämästä. Luonnon lain jokainen keskeinen henkilö on menettänyt jotakin tärkeätä. Eräs heistä on menettänyt kaiken. Menetykset sitovat henkilöitä toisiinsa, eikä se mitä he omistavat. He jakavat toisilleen sitä millä ei ole koskaan mitään hintaa.

Ihmisten, keskeisten henkilöhahmojen, erilaisuus ja siitä syntyvät ristiriidatkin yhdistävät enemmän kuin erottavat.

Jarkko Tontti kirjoitti Vihreänlangan verkkolehdessä (10.11.2008): ”Neljästätoista vihreästä kansanedustajasta viisi on miehiä, näistä kaksi  homoja. Karu tosiasia on, että valkoihoisen heteromiehen ei kannata lähteä ehdolle vihreiden listoille eikä toimia vihreissä muutenkaan.”

Tontin mielessä homomies ei ole mies vaan etupäässä homo, uhka heteromiehisyydelle. Kari Hotakaisen kertomana homomies on etupäässä miesihminen. Ihmisyys on paljon oleellisempaa.

Luonnon laki kuvaa julkisia palveluja. Yhteisiä rahoja. Palvelujen purku on ollut menossa jo parikymmentä vuotta. Tässä ei enää ehkä talkoilla pelasteta mitään vaan nyt puretaan sekin mitä jäljelle on jäänyt. Ilmaistyöllä voidaan toki pitää lähikirjastoa avoinna. Niin tehdään jo Jyväskylässä. Turussa saatiin entinen lähikirjasto asukkaiden käyttöön ja sinne iso määrä poistokirjoja. Se ei ole varsinainen kirjasto, mutta sieltä saa kirjoja lainaksi.

Hotakainen puhuu talkoista viimeisimmässä Me- lehden kolumnissaan. Vain työttömät ja vapaaehtoistyöntekijät tekevät palkatonta työtä. Olen tehnyt palkkatyön lisäksi vapaaehtoistyötä, teen sitä jatkossakin. Ilmaistyöhön ei voi pakottaa ketään.

Kun silmäilee valtakunnan sanomalehtien huutolaatikoihin, tuntuu siltä että moni kantaa kaunaa työttömiä kohtaan. Tiedän työttömyydestä jotain. Tiedän myös siitä kun ihmisestä puristetaan kaikki irti, enemmän kuin jaksaisi.  Nyt. Etsitään nuorille työpaikkoja kun entisiltä nuorilta ne otettiin pois.

Hotakaisen romaanissa on palveluammateissa toimivia: sairaanhoitaja, kuntohoitaja, kylvettäjä, kodinhoitaja, taksikuski, putkimies, lämpöpumppuyrittäjä, uimavalvoja, omaishoitaja, lammasfarmari, palomiehet, poliisi, pelastushelikopterin ensihoitohenkilökunta.

Sairaanhoitaja Lauran ajatukset tuntuivat tutuilta, vaikken ole sairaalassa ollut töissä. Olen tehnyt epäsäännöllistä kolmivuorotyötä ja kaksivuorotyötä ja viikonlopputyötä. Monta työvuoroa putkeen saman vuorokauden aikana tai yhtä soittoa kolme viikkoa. Palkalla joka on pieni, vain murto-osa twiittaavan kaupunginjohtajan tai virastopäällikön palkasta.

Kiitos. Erinomaisen hyvältä tuntuu, että palveluammateissa olevia kuvataan näin hienosti.

Kuntien  palveluammateissa toimivia Timo Soini kutsuu nilkeiksi. Kuntaliitokset ovat taanneet viiden vuoden irtisanomissuojan kuntien työntekijöille, ja monessa kunnassa on nyt edessä irtisanomiset ja lomautukset suoja-ajan umpeuduttua.

Kirjailijoiden etuja ajava Sanasto ry sohaisi kirjastojen työntekijöitä ja kirjastojen käyttäjiä: olette rikollisia jotka riistätte kirjailijan toimeentuloa. Samaan aikaan kirjastoja suljetaan. Työntekijät ovat lomautettuina tai irtisanottuina.

Se voi olla kummallinen aamu.

Sen päivän aamu kun kirjastoistamme on suljettu 90 prosenttia ja on päästy samaan suhdelukuun kuin naapurimaassa Ruotsissa. Naapurin asioihin kun vedotaan usein valikoivasti.

Sinä tiettynä päivänä kirjastoja on vain noin 100 tai vähemmän entisten 800 sijasta. Kirjastonkävijän neljän euron kuukausimaksuilla niitä ei enää pelasteta, kuten Hotakaisen romaanin epätoivoinen valtiovarainministeri ehdottaa.  Pääkirjastojen määrä on kymmenen viimeisen vuoden aikana vähentynyt 26,8 prosenttia. Kirjastoautopalvelujen tarjonta on supistunut 25 prosenttia.

Tämä oli kirjastokeskusteluun virkistävä soraääni: Helsingin uutta keskustakirjastoa ei tarvitse juuri kukaan. (Metrolehti: Joonas  Vauhkonen). Kommentteja on liki sata.

Voiko enää muuta kuin yrittää ennustaa kahvinpuruista? Vai onkohan kymmenen lainatuimman (Helmet) romaanin nimissä jokin enne tästä päivästä tai tulevasta?

Kun   kyyhkyset  katosivat tuli Vieras. Nälkävuosi. Taivaanvartijat. Maihinnousu. Paholaisen pennut. Popula. Ylösnousemus.

En ole lukenut kuin kaksi noista kirjoista. Toisen lainasin kirjastosta. Toinen on omassa kirjahyllyssä. Se on ollut lainassa ja saatan lainata sitä myös myöhemmin eteenpäin. Ilmaiseksi. Maksutta.

Enkä aio maksaa tekijänoikeuspalkkiota kun luen kirjaa eläytyvästi ääneen sokealle lähimmäiselle.

Lisäys:

Kun luin viimeistä Parnassoa jossa kyllä viittailtiin kirjastoihin, mutta ei oteta minkäänlaista aloitetta kirjastokeskusteluihin tai yhteyttä niihin kirjastoalan ammatti-ihmisiin joiden sanoista ja teoista voisi hyötyä myös kirjailijat, kirjallisuus.

Kirjastojen merkitys koko kirja-alan ja kirjailijoiden toimeentulon tulevaisuuteen merkitsee enemmän kuin halutaan tunnustaa.

Esitänkin tässä toivomuksen Parnasson toimitukselle: pyytäkää kirjoitus kirjastoalan ammatti-ihmisiltä jotta jokin muuri murtuisi ja syntyisi silta. Täältä voi löytää ihmisiä.

***

Kari Hotakainen: Luonnon laki (2013, Siltala)

Advertisements