Avainsanat

,

Saunan täytyy olla rauhanenkeleiden keksintö tai sen on keksinyt joku, jonka on täytynyt rakastaa ihmistä todella paljon. Nojaan selkääni lämpimään puuhun.
Kostea höyry huurustaa neliruutuiseen ikkunan. Sydän läpättää leppoisasti.

Tuli humisee jatkuvalämmitteisen saunan pesässä, savu tuoksuu. Käsivarsissa kirvelee nokkosten polte ja karviaispensaiden piikeistä tulleet naarmut. Ennen saunomista leikkasin ja siistin marjapensaat.

Saunan terassilla kuuntelen kurkien kiivasta väittelyä tulevasta matkareitistä tai ehkä ne vain kokoavat lentoryhmiään. Yhtenä päivänä näin kurkiauran harjoituslennon. Ei näyttänyt siltä, että kaikki olisivat olleet vielä ihan perillä siitä kuinka oikein lennetään yhdessä.

Tikka hakkaa kuin naulakone nak nak nak nak. Metsä kaikaa. Muutama varis selvittelee välejään peltoaukealla. Kylätietä pitkin kulkee mopo. Illalla myöhemmin kerrostalonkorkuisten kuusien takaa nousee täysikuu.

Luen toistasataa vuotta vanhassa hirsitalossa Parnassoa (II vuosikirja) vuodelta 1995.  Riemastuneena. Aforismeja 1700-luvulta.

En tiedä eläisinkö mieluummin sillä aikakaudella vaiko tällä vuosikymmenellä, jonka luultiin teknologian ja internetin myötä avartavan ja sivistävän ihmistä. Internet vaikuttaa vain typistäneen ja kaventaneen monia. On jo sellaisia ihmisiä jotka luulevat, että kaikki löytyy netistä. Järjen jättiläiset!

Aforismit ovat Georg Christoph Lichtenbergin Töherryskirjoista. Ne on suomentanut Juhani Ihanus. Samassa Parnasson numerossa Ihanus kertoo kirjoittajasta artikkelissaan: Lichtenberg, järjen kyttyrä. Lehden saa lainaksi myös yleisestä kirjastosta, niin kauan kun niitä vielä on. Kirjastoistamme on joka iikan syytä kantaa suurta huolta.

Seuraavalla kirjastokäynnillä lainaan koko kokoelman. Töherryskirjat: Aforismeja ja muistiinmerkintöjä. (Otava 1999) ovat nämä niin verrattomia:

Töherryskirja A (1765 – 1770): Me olemme ihmeellisen mitta; jos etsisimme yleistä mittaa, ihmeellinen katoaisi ja kaikki asiat olisivat yhtä suuria.

Töherryskirja B (1768 – 1771)
: Vanhin mietelause lienee: liika on epäterveellistä.

Töherryskirja D (1773 – 1775)
:
Sanomalehtikirjoittajat ovat rakentaneet itselleen pienen puisen kappelin, jota he kutsuvat myös Maineen Temppeliksi ja jossa he kaiken päivää asettavat seinille muotokuvia ja ottavat niitä pois ja pitävät sellaista pauketta, ettet kuule omaa puhettasi.

Nykyään kolme pistettä ja yksi valhe tekevät kirjailijan.

Hän on kirjoittanut kahdeksan nidosta. Hän olisi varmasti tehnyt paremmin, jos hän olisi istuttanut 8 puuta tai kasvattanut 8 lasta.

Kun kirja ja pää törmäävät yhteen ja kuuluu ontto ääni, onko se aina peräisin kirjasta?

Töherryskirja F (1776-1779):
Kirja on peili: jos apina katsoo sisään, apostoli ei voi kurkistaa ulos.

Runsas lukeminen on tuottanut meille oppineen barbarian.

On vahinko, ettei ole mikään synti juoda vettä, huudahti italialainen, miten hyvältä se maistuisikaan.

Kirjailijan on välttämätöntä mennä maailmaan, ei niinkään siksi, että hän näkisi monia tilanteita, vaan siksi, että hän itse joutuisi moniin tilanteisiin.

Töherryskirja G (1779 1783):
Harlekiini haluaa tappaa itsensä, ja kun hän on löytänyt jokaista kuolintapaa vastaan jotain muistuttamista, hän päättää lopulta kutittaa itsensä kuoliaaksi.

On olemassa eräänlaista proosaa, jota voisi kutsua valtionperuukiksi.

Ei voi todella tietää, ettei nyt istu hullujenhuoneessa.

Oikeastaan meillä on vain romaanien ja komedioiden istukkaita. Harvoja kasvatetaan siemenestä.

Totuuden maailmassa ja valtakunnassa täytyy tutkia vapaasti, maksoi mitä maksoi, eikä pidä olla huolissaan siitä, kuuluuko lause perheeseen, jossa jotkut jäsenet saattavat tulla vaarallisiksi. Voima, joka liittyy tähän, voi olla hyödyksi missä tahansa.

Töherryskirja K (1793 – 1796):
Minua on monesti moitittu tekemistäni virheistä, joiden tekemiseen moittijallani ei ollut tarpeeksi voimaa eikä nokkeluutta.

Maailmassa tuskin on kummallisempaa tavaraa kuin kirjat. Niitä painavat ihmiset, jotka eivät ymmärrä niitä; niitä myyvät ihmiset, jotka eivät ymmärrä niitä; niitä sitovat, arvioivat ja lukevat ihmiset, jotka eivät ymmärrä niitä; ja nyt niitä jopa kirjoittavat ihmiset, jotka eivät ymmärrä niitä.

Jokin aika sitten oli muotia, ja ehkä on vieläkin, lisätä romaanin nimeen: Tositarina. Se nyt on pieni viaton vilppi, mutta se, että monista uusista historiankirjoista jätetään pois sana Romaani, ei ole niinkään viaton vilppi.

Töherryskirja L (1796 – 1799):
Mitään evankeliumin sanaa ei ole meidän päivinämme seurattu enemmän kuin: Tulkaa lasten kaltaisiksi.

Puhutaan paljon valistuksesta ja toivotaan lisää valoa. Mutta hyvä Jumala, mitä auttaa kaikki valo, kun ihmisillä ei ole silmiä tai kun ne, joilla on, sulkevat silmänsä tahallaan.

On syytä tietää, että koko maassa kukaan ei ole 500 vuoteen kuollut iloon.

Advertisements