Ostin viimeinkin digiboksin, kun se mediamaksukin on tulossa. Vastarintani on taltutettu ja televisio on ollut auki monena iltana, kissa istuu ja lojuu sen edessä. Onnellisena. Käyn välillä vaihtamassa kanavaa kun on ollut kirjoitus- ja kuvahommia eikä se oikein aina pidä siitä, että istun takomassa näppäimiä.
Asennus sujui mallikkaasti ja nopsasti, ei pidä uskoa kaikkea mitä näistäkin on sanottu. Vanha hyvä ystäväni S kertoo sitten puhelimessa, että ei ne aina toimi eikä tee mitä haluat, että ruutuun voi tulla yks kaks: NO SIGNAL. No signal today ! Onneksi on kokemusta signaalittomasta elämästä, ei se tapa. Päinvastoin.
Myyjänä ollut mies, jota kai voin kutsua pojaksi, hämmentyi kysymyksistäni. Hän ajatteli varmaan, että olen tullut jostain toiselta planeetalta, tai pudonnut hänen eteensä jostain toiselta aikakaudelta, en nimittäin ymmärtänyt aivan kaikkea mitä ja mistä hän puhui. Tunnustin ääneen ettei ole ollut digiboksia koskaan. Ei ikinä. Sen jälkeen hän puhui minulle hitaammin. Luulen ettei hän uskonut minua, oli sen verran nuori ihminen. Jos olisin voinut piirtää hänen päänsä päälle ajatuskuplan, niin siinä olisi lukenut: Näitähän on ollut jo kymmenen vuotta ! Tämä ei voi olla totta !
- Ja nyt sitten vaan kotiin asentamaan, hän sanoi hymyillen kun otin laatikon käteeni. Kotimatkalla ajattelin, että minkälaisen hänelle täysin tuntemattoman vehkeen eteen hän joskus joutuu, ja sitä hankkiessaan huomaa, ettei enää käsitä kauppoja tehdessään mitä hänelle puhutaan.
Tänään taulutelevision omistava ystäväni A ihmetteli: ” Yhäkö ne myy niitä?”. Hän oletti ettei bokseja enää edes olisi kaupan hyllyillä, kun eihän niitä kohta lainkaan tarvita. Ei tarvita? Ja vasta hankin tämän.
Kolmen illan kokemuksen jälkeen täytyy sanoa etten koe menettäneeni mitään kovin tärkeätä. Ensimmäisenä iltana oli pienen hetken tunne kuin joku kauan sitten kadonnut läheinen olisi palannut kotiin takaisin, kun olohuoneen nurkassa oleva laite heräsi monen vuoden hiljaisuuden jälkeen henkiin. Tietokoneella olen katsonut, sen mikä on kiinnostanut.
Teemalta tulee elokuvia, kuten TÄMÄ, joka oli eräs alkusysäys ostokselleni.
Jim Jarmuschin elokuvia olen saanut pari videolle aikoinani, Muukalaisten paratiisin kävin katsomassa leffateatterissa, kuten muitakin Jarmuschin elokuvia. Ne ovat niitä elokuvia joita katson enemmän kuin mielelläni. Muukalaisten paratiisi on elokuva joka kannattaa katsoa.
Eräs amerikkalainen professori sanoi radiossa yhtenä aamuna, että television tärkein ominaisuus on se, että ihmiset saavat vain olla sen ääressä. Rauhassa. Ja voivat olla osallistumatta mihinkään. Että siksi televisio on tärkeä, sellaisena kuin se on. Passivoivana laitteena.
Sopii mainosti, olinkin jo ihan unohtanut kuinka tärkeätä se on olla vaan, television välkkyvän valon ääressä itseensä vaipuneena. Voi kokea olevansa digiaikalainen.
Viimeisimmät kommentit