pekasta pressa!
Bloginpitoon en kerkiä, tekemistä on ylen runsaasti. Tulivat nämä vaalitkin. Hieno ja jännittävä pari viikkoa edessä!
Otan liisteripurkin käteeni ja liimaan mainoksen myös tähän seinään.
NUMERO 2 – PEKKA HAAVISTO.
Kuvalähde: YLE
Haavistosta presidentti, koska hän on osaava, taitava ja siltoja rakentava mies. Hän on pätevin hoitamaan presidentin tehtäviä tämän päivän ja ajan Suomessa. Kansalaiset ovat Pekka Haaviston takana kirjavalla ja koko ajan kasvavalla joukolla. Liity sinäkin mukaan! Lue lisää TÄSTÄ.
****
Tätä voi laulaa: Hei kuule Suomi.
veikkaus
On niin jännittävää, että on ajankuluksi laitettava myös julkiveikkaus.
Kolme vaihtoehtoa joista vain yksi toteutuu:
1. Väyrynen ja Haavisto kakkoskierroksella.
Ei kovin todennäköistä elleivät Niinistön kannattajat ole pettäneet ja ole siirtyneet toiseen leiriin. Eipä silti, tämä olisi aika mielenkiintoinen pari viimeisessä taistelussa.
2. Niinistö ja Väyrynen kakkoskierroksella.
Mahdollisuuksien rajoissa, mutta näiden kahden voittopaikkataistosta tulisi tylsä ja mielenkiinnoton. Ai ketä sitten äänestäisin? Väyrystä tietenkin, hänpä voisi silloin ehkä voittaa ja maa saisi sellaisen presidentin kun on tahtonutkin. Nojaa, sellaisen se saa joka tapauksessa.
3. Niinistö ja Haavisto kakkoskierroksella.
Niinistölle kaikkein haastavin vastus on Haavisto. Olisi katselijalle mielenkiintoisimmat keskustelut ja väittelyt. Niinistön varma suosikkiasema ei ehkä olisi enää niin varma,koska hän ei pääse presidentiksi pelkillä kokoomuslaisten äänillä. Haavisto on jo nyt ylittänyt puoluerajat kannattajakunnassaan ja se on pohja jolta on hyvä ponnistaa eteenpäin. Tälle liputetaan, tälle vaihtoehdolle! Ja veikataan toisen kierroksen asetelmaksi. Haavistolle siis peukut pystyssä, että on toisella kierroksella.
kuka olisi kiveä?
Pidän Tomi Kontion runoista. Erityisesti siksi, että hän kirjoitti erään Helsingin lähiön, Kontulan, kirjallisuuteen ja teki sen hyvin. Pidän Tomi Kontion tavasta käyttää kieltä, sanoa sanottavansa. Hän kirjoittaa HS:ssä kirjoitussarjaa: Kirjeitä komerosta. Tänään ilmestyneessä kirjoituksessa hän halkoo kiviä.
”Totuudet kivettävät ihmisen”, kirjoittaa Kontio.
Ne totisesti voivat jähmettää ihmisen kiveksi, liikkumattomaksi patsaaksi. Yhteisistä valheista voi tulla kiveen hakattuja totuuksia. Kiveen hakattu on kiveen hakattu.
Vai onko sittenkään? Kukapa olisi kiveä? Tahtoisi olla kivi? Moni on tullut kivitetyksi ja kivettynyt, ja ehkä heittänyt kiviä, ilokseen tai suutuspäissään. Kuka heitti ensimmäisen kiven? Tomi Kontio ottaa kiven käteensä ja kehoittaa halkaisemaan sen.
”Pikemmin kuin heittää meidän pitäisi halkaista kivi”, hän kirjoittaa. ”Meidän tulisi hellästi naputtaa kovan muotin pintaa ja löytää toistemme sisältä se, joka kumajaa. Niin kuin kellonvalaja meidän pitäisi etsiä toistemme soivaa ydintä.”
Ihmisestä voi tulla kiveäkin kovempi ellei hän opi halkomaan kiviä, niitä totuuksia jotka kovettavat sisimpämme. Hiuksia on tunnetusti helpompaa halkoa kuin kiviä. Kovasydäminen on kova, ei luja tai lämmin vaan kova ja kylmä kuin kivi. Lujuus on aivan muuta kuin kovuus. Halkaistun kiven sisässä on kauneus, se mille voimme tulla täysin sokeiksi.
”Nyt kun vuosi on vaihtunut, kun totuuksiksi kivettyneet valheet ohjaavat taloutta ja sotia, me voisimme lempeästi naputtaa toisiamme, etsiä toisiamme.[…] Tätä etsimistä minä kutsun rakkaudeksi … rakkaudella ja totuudella on jotain tekemistä keskenään.” – Tomi Kontio, HS 8.1.2012
uudenvuodenpuhe
Haluan kuulla Pekan uudenvuodenpuheita myös jatkossa. Hän on paras ja taitavin!
Pekka tietää ja tajuaa, että Euroopan reunojen ulkopuolella elää suurin osa ihmiskunnasta. Suomen kannattaa pienenä valtiona olla hyvissä väleissä mahdollisimman monien kanssa. Myös omassa maassamme riittää isoja sosiaalisia ongelmia ratkottavaksi, senkin hän tajuaa ja kantaa siitä sitä huolta, jota toivoisin myös muiden poliittisten päättäjien kantavan. Ei vain puheiden tasolla vaan myös käytännössä, päätösten ja konkretian tasolla. Olemme kovaa vauhtia rakentamassa lasten luokkayhteiskuntaa, hän toteaa. Se on vaarallinen tie. Tuhon tie.
