Sain käsiini, pideltäväksi ja luettavakseni, lukijoiden rakastaman kirjan. Mistä sen tietää, että kirjaa on rakastettu? Sen kannet ovat pehmeät ja sivut niin luetut, että ajattelee sen ikää. Vuoden vanha. Sivuja yhteenpitävä ommel ja kansipahvin kantti on jo lepsu, vaikka sivut on sidottu lujasti toisiinsa.

Kirja on enemmän kuin vain esine. Kirjastolainana tämä kirja on ollut jo hyvin monien ihmisten luona. Tämä kirja on viihtynyt ihmisten luona pitkään ja eroahdistus on ollut paljon suurempi kuin muita kirjoja lukiessa, koska kirjaa on rutistettu, painettu rintaa vasten, se on ehkä pantu pään aluseksi yöksi, sitä on kuljetettu jokapäivä repussa tai kassissa sateessa ja paisteessa, koska sen fyysinen olemus on vain vuodenikäisenä kuin se olisi olisi ollut mukana soutumatkalla Kustavista Hailuotoon ja takaisin.

Nyt. Alan lukea sitä. Juha Hurme: Nyljetyt ajatukset (Teos 2014). Ei ole kuin aikaa, loputtomasti aikaa.

Mainokset