Ten Years After on esiintynyt ja tehnyt kuusikymmentäluvulta lähtien. Melkoinen ura ! Kuten monet tuon ajan rockmuusikot, myös he tulivat tunnetuiksi maailmalla Woodstock -festivaalien ansiosta vuonna 1969. Sieltä taltioidussa elokuvassa yhtye esittää kappaleen ”I’m Going Home” (löytyy linkin takaa).

Yhtye:

Alvin Lee: laulu, soolokitara, yhtyeessä 1967 – 1975
Leo Lyons: basso, yhtyeessä  1967 –
Ric Lee: rummut, yhtyeessä  1967 –
Chick Churchill: kosketinsoittimet, yhtyeessä 1967 –
Joe Gooch: laulu, soolokitara, yhtyeessä  2002 –

Wikipedia kertoo yhtyeen alkuvaiheista näin:

Ten Years After was founded by Alvin Lee and Leo Lyons. Ivan Jay sang lead vocals from late 1960 to 1962 and was joined by Ric Lee in August 1965, replacing drummer Dave Quickmire, who had replaced Pete Evans in 1962. In 1966 The Jaybirds moved to London, where Chick Churchill joined the group. That November the quartet signed a manager, Chris Wright, and decided to change its name to Blues Trip, Blues Yard (under which they played a show at the Marquee Club supporting the Bonzo Dog Doo-Dah Band), and finally in November 1966, to Ten Years After, (in honor of Elvis Presley, an idol of Lee’s whose momentous year in rock – 1956, helps to better explain the band’s name).The group became the first act booked by the soon-to-be Chrysalis Agency. It secured a residency at the Marquee, and received an invitation to play at the Windsor Jazz Festival in 1967. That performance led to a contract with Deram, a subsidiary of Decca – the first band so signed without a hit single. In October, its 1967 self-titled debut album was released.

Levylautaselle laitan yhtyeen esikoislevyltä Ten Years After (1967) kappaleen “Spoonful”. Tämä musalusikallinen kannattaa nielaista ihan kaikessa rauhassa.

****
Muita musiikillisia lusikallisia löytyy TÄÄLTÄ

 

Mainokset