Avainsanat
Ensimmäiset viikot suuressa aluksessa, jossa puurolautasen kokoiset ikkunat, kellutte kahden maailman välissä vierekkäin lämpölampun alla. Hätähousut !
Valokuvassa kaksi ihmettä, kaksi nukenpään kokoista myssypäätä, nenät niin pienet ettei niitä erota, ja pikkuruisissa nyrkeissä yhteensä kaksikymmentä pienen pientä sormea, nyrkissä kaikki kymmenen sormea. Joudutte odottamaan. Joudumme kaikki odottamaan. Seitsemän pitkää viikkoa.
Joka päivä kuulen uutisia; odotan uutisia kuulen uutisia, ne muuttuvat päivä päivältä varmemmaksi tiedoksi, että kumpikin hengittää kuten pitää, avaa silmiään kuten pitää, syö kuten pitää ja nukkuu matkustettuaan niin kaukaa, ja monta viikkoa pyöreäikkunaisessa aluksessa, josta eräänä päivänä pääsette kotiin. Pääsette kotiin.
Ja kaikki on hyvin, aivan kuten pitääkin olla.
*********
Runo kaksoskeskospojista. Runotorstaissa runoillaan keskosista.
Preivi 
Hilbert said:
Kaunis tarina
Hirlii said:
hilbert, tämmöiset elämänkohdat herkistävät.
Tuima said:
Tykkäsin! Mulla oli prinsessan linna, sulla puurolautasen kokoisin ikkunoin varustettu alus :).
Hirlii said:
Tuoma, tuossa tilanteessa sitä huomaa ajattelevansa vähän noin, keskoset ovat käsittämättömiä ihmeitä.
Ari said:
Tämä oli hieno, tykkäsin kovasti!
Hirlii said:
Ari, tosiperustaisuus ehkä tekeekin siitä tämmöisenään jo koskettavan.
Oopee said:
Odottamiseen liittyviä tunnelmia, yksityiskohtia, joihin katse kiinnittyy, pidin.
Hirlii said:
Oopee, joo pienet yksityiskohdat suurenevat tuossa tilanteessa. Ehkä voisi paisuttaa vieläkin suuremmaksi…
muhadzir said:
Kuulostaa hyvin omakohtaiselta runolta. Peräti seitsemänkö viikkoa ne joutuivat olemaan ”aluksessa”? (Taas tämä vertaus, mutta se on kyllä tosi osuva).
Proosallisen karu ja kaunis kuvaus toivon vähittäisestä kasvusta.
Hirlii said:
mudhadzir, perustuu kymmenen vuoden takaiseen tapahtumaan joka on kaivertunut hyvin mieleen, karukin dramaattisuudessaan.
Maaria said:
Pitkä oli matka. On hieno hetki, kun satama erottuu taivaanrannassa ja onnelliseen kotiinpääsyyn uskaltaa alkaa luottaa.
Omista kokemuksistani on myös aikaa kymmenen vuotta. Minä ajattelin silloin keskoskaappeja linnunmunina.
Hirlii said:
Maaria, on se huojentava tunne, ja miksei ne kaapit linnunmuniakin voisi toki olla 😉