Avainsanat

Tänään uusin yhden blogitekstini, jossa oli Mirkka Rekolan runoja. Oli hyvä, että olit ja elit kanssamme, keskuudessamme. Kiitos.

*******************************************

Katoavuus virittää kielen suurelle preesensille.
Näe nyt jo läsnä ja poissa niin et hänen mentyään
joudu sanomaan: vasta nyt ymmärrän.

Ei edes suru saa tehdä työtä ihmisessä, niin
eksyksissä hän on että tekee jo surunkin työtä.

Erakon pitkän iän salaisuus: ei nähnyt kenenkään
kuolevan.

*

Miten minä saatoin kävellä
näin pienen nurmen yli niin kauan.

(Mirkka Rekola: Maailmat lumen vesistöissä 1978 ja Kohtaamispaikka vuosi 1977)

Ja tämänkin lukuvinkin voi ottaa mukaansa.

Mainokset